Poro- ja metsäelinkeinoja on mahdollista sovittaa yhteen

uutiskuva-luppo.jpg
Havumetsien jäkälä sekä puissa kasvava luppo ovat edelleen tärkeää porojen talviravintoa. Kuva: Juha Järvenpää
Suomen poronhoitoalue käsittää noin 36 prosenttia maamme pinta-alasta kattaen Lapin ja osia Pohjois-Pohjanmaasta ja Kainuusta. Poronhoitoalueella valtio on pääasiallinen metsien omistaja ja käyttäjä. Metsätaloutta on harjoitettu suuressa osassa aluetta voimaperäisesti 1950-luvulta lähtien. Metsät ovat jo ennen tätä olleet tärkeä osa porojen luontaista laidunkiertoa.

Uutinen 17.2.2020

Lapin ja Itä-Suomen yliopistot sekä Suomen metsäkeskus tekivät tutkimuksen metsä- ja porotalouden välisistä suhteista Pohjois-Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin olemassa olevaa tieteellistä tietoa porolaidunnuksen vaikutuksista pohjoisiin havumetsiin ja toisaalta metsätalouden vaikutuksista poronhoitoon.

Tieto lisää ymmärrystä

Poronhoidon on paikoin koettu heikentävänä metsien metsätalouskäyttöä. Tutkimuksissa tuli esille muun muassa, että porojen on ajateltu haittaavan esimerkiksi metsien uudistumista. Ja toisaalta poro- ja metsäammattilaisten haastatteluissa kerrottiin monien metsätaloustoimien heikentävän metsäisten porolaitumien laatua.

Metsä- ja poroammattilaisten tiivis yhteydenpito ja tiedonvaihto ovat tärkeää. Tietoa lisäämällä tuetaan eri tarpeiden ja metsien käyttömuotojen yhteensovittamista.

–  Tietoa molempien elinkeinojen rinnakkaiselosta tulee saada jo alan oppilaitoksista, toteaa Juha Järvenpää Metsäkeskuksesta.

– Elinkeinojen väliset neuvottelu- ja yhteistoimintamenettelyt ovat kehittyneet vuosien saatossa ja tutkimus osoittaa, että poronhoidon ja metsätalouden suhteet ovat parantuneet. Metsien käyttöön liittyy kuitenkin edelleen jännitteitä ja konfliktien leimahtaminen on mahdollista, kertoo yliopistotutkija Minna Turunen Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

Metsähallituksen ja porotalouden välillä on toimiva neuvottelumenettely. Yksityismetsätalouteen toivotaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa neuvottelumenettelyä.

Yhteensovittamista voidaan tukea oikeilla toimenpiteillä

Porolaidunten laatua tarkasteltaessa oleellisia ovat muun muassa metsien pinta-ala ja yhtenäisyys sekä metsän ikä ja puulajisuhteet.

Talousmetsissä poronhoitoa voidaan tukea toimenpiteillä, jotka tähtäävät metsien eri-ikäisrakenteeseen ja vanhojen metsien säästämiseen, sillä varttuneet ja vanhat mänty- ja kuusimetsät ovat parhaita jäkälä- ja luppolaitumia. Myös hakkuutähteiden korjuu porolle tärkeimmiltä, jäkäläisimmiltä alueilta parantavaa porolaitumia.

–  Poro- ja metsäammattilaiset olivat tekemämme kartoituksen mukaan kohtuullisen yksimielisiä metsien käsittelytavoista. Maan muokkaukseen ja vanhojen luppometsien hakkuisiin liittyvät kysymykset askarruttavat eniten. Mahdollisimman kevyt maan pinnan rikkominen on myös metsäammattilaisten mielestä kannatettava ajatus, koska se on useimmiten edullisin. Edellyttäen että aikaan saadaan metsälain vaatimukset ja omistajan tavoitteet täyttävä taimikko, kertoo Järvenpää.

–  Metsäammattilaisen rooli on korostunut uudistuneen metsälain suomien metsänkäsittelyvaihtoehtojen lisääntyessä. Metsänomistajalla ei aina ole riittävästi tietoa päätöksen teon pohjaksi. Selvää kuitenkin on, että näiden molempien elinkeinojen säilyminen tukee koko alueen kehittymistä ja kehittämistä, sanoo Järvenpää.

Tutkimus on julkaistu arvostetussa metsäalan lehdessä Forest Ecology and Management.

Turunen, M, Rasmus S, Järvenpää J, Kivinen S 2020. Relations between forestry and reindeer husbandry in northern Finland: Perspectives of science and practice. Forest Ecology and Management 457, 117677.

Tutkimusartikkeli

.