Jokihelmisimpukoiden esiintymiä turvataan Pohjois-Suomessa | Metsäkeskus

Jokihelmisimpukoiden esiintymiä turvataan Pohjois-Suomessa

uutiskuva-raakut.jpg
Jokihelmisimpukka eli raakku on erittäin uhanalainen laji. Kuva: Panu Oulasvirta/Alleco
Jokihelmisimpukkaesiintymien määrä on vähentynyt ja laji on uhanalaistunut viime vuosisadan aikana helmenkalastuksen, tukkien uittoa varten perattujen uomien ja muun vesirakentamisen seurauksena. Myös metsätalouden ravinnehuuhtoumat ja vesien liettyminen heikentävät lajin elinympäristöjä. Kesäkuusta alkaen tieto raakkuesiintymistä kulkee entistä paremmin hakkuita suunnitteleville maanomistajille, metsätoimijoille sekä viranomaisten välillä.

Uutinen 3.6.2020

Jokihelmisimpukka eli raakku on virtavesissä esiintyvä rauhoitettu ja erityisesti suojeltu laji, jonka kanta on valtakunnallisesti heikentynyt merkittävästi ja laji on määritelty erittäin uhanalaiseksi.  Kesäkuusta lähtien Metsäkeskus ilmoittaa Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa maanomistajalle, metsänkäyttöilmoituksen laatijalle, hakkuuoikeuden haltijalle ja ELY-keskukselle, jos raakkuesiintymien lähettyville on suunniteltu metsänhakkuita. Ennen hakkuun aloittamista tulee odottaa ELY-keskuksen tarkempia ohjeita.

– Raakkua koskeva suojelu ja velvoitteet eivät ole muuttuneet, vaan nyt tieto raakkuesiintymistä kulkee paremmin maanomistajille ja metsäammattilaisille. Ilmoitusmenettelyllä voimme välttää tilanteet, joissa esiintymiä tuhoutuu tiedonpuutteen vuoksi, kertoo johtava luontotiedon asiantuntija Miia Saarimaa Suomen metsäkeskuksesta.

Metsäkeskuksella on tärkeä rooli jäljellä olevien raakkuesiintymien suojelussa. Metsäkeskus saa metsänkäyttöilmoituksista tiedon suunnitelluista hakkuista ja tiedossa ovat myös raakkujen esiintymispaikat. 

– Valvomme metsänkäyttöilmoituksia ja samalla meillä on nyt mahdollisuus kiinnittää huomiota metsätalouden toimenpiteisiin raakkuvesistöissä yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa. Samalla voimme myös reagoida muihin metsätöihin, joilla voi olla vaikutusta raakkukantaan, sanoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jussi Pirkonen Metsäkeskuksesta.

Elinvoimaisimmat raakkukannat sijaitsevat Pohjois-Suomessa

Elinvoimainen raakkuesiintymä kertoo vesistön hyvästä tilasta, sillä raakku lisääntyy vain puhtaissa lohikalavesissä. Raakku myös pitää veden puhtaana: yksi simpukka suodattaa kymmeniä litroja vettä vuorokaudessa.

Nykyään elinvoimaisimmat jäljellä olevat jokihelmisimpukkakannat esiintyvät Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomesta laji on jo muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hävinnyt kokonaan. Raakun tiedetään esiintyvän 130 vesistössä, joista yli 90 prosenttia sijaitsee Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien alueella. 

Koska metsätalous on merkittävin maankäyttömuoto valtaosalla raakkuesiintymien valuma-alueista, on se myös avainasemassa raakun elinympäristöjen elinvoimaisuuden turvaamisessa.

– Erityisen tärkeää on estää kiintoaineen ja ravinteiden huuhtoutuminen vesiin. Etenkin hiekka- ja sorapohjien liettyminen on uhka raakun lisääntymiselle, toteaa projektipäällikkö Antti Leinonen Suomen metsäkeskuksesta.

Raakkuvesistöjen läheisyydessä tulee olla tarkkana, kun tehdään kunnostusojitusta ja maanmuokkausta. Myöskin esiintymän läheisyydessä tehdyt hakkuut, kulotus, lannoitus ja tien rakentaminen voivat muuttaa veden lämpötilaa ja virtaamaolosuhteita haitallisella tavalla. Suojeltaessa raakkujen lisääntymispaikkoja suojellaan samalla uomien lohikalakantoja ja niiden lisääntymistä. 

Pitkällä tähtäimellä raakun kohtalon Suomessa ratkaisee elinympäristöjen laatu, eli se, pystyykö raakku lisääntymään niissä. Valtakunnallisessa Freshabit LIFE IP -hankkeessa on pelastettu Etelä-Suomen harvoja raakkukantoja viimeiseltä rajalta ennen sukupuuttoa. Elossa löydettyjä yksilöitä on siirretty keinokasvatukseen Konneveden tutkimusasemalle. Sieltä raakut palautetaan aikanaan takaisin luontoon, kun ne on saatu jälleen lisääntymään.

- Onneksi tilanne ei vielä ole yhtä vakava Pohjois-Suomessa ja meillä on vielä täydet edellytykset estää tilanteen luisuminen samaan pisteeseen kuin etelässä, Leinonen toteaa.

Leinosen mukaan raakut tulisi huomioida aina, kun toimitaan niiden esiintymän läheisyydessä. Raakun väli-isäntinä toukkavaiheessa ovat lohi ja taimen. Tämän vuoksi metsäteiden rumpuja ja siltoja korjatessa on tärkeää huolehtia, ettei niistä enää muodostu kulkuestettä kaloille.    

Metsäkeskuksella ainutlaatuinen aineisto

Tänä keväänä valmistui Jokihelmisimpukan suojelustrategia ja toimintaohjelma, jota on valmisteltu laajassa työryhmässä. Ohjelmaan on koottu keinoja, joilla on mahdollista parantaa raakkujen suojelua. Viranomaisten välisen tiedonvaihdon tehostaminen on yksi kiireellisimmistä toimenpiteistä.

Koska raakku on erittäin uhanalainen laji, ovat tarkat tiedot lajin esiintymispaikoista julkisuuslain mukaan salassapidettäviä. Metsäkeskus on tuottanut yhteistyössä ELY-keskusten ja Metsähallituksen Luontopalveluiden kanssa raakkuja koskevan paikkatietoaineiston, joka huomioi laajemmin esiintymien ympäröiviä alueita. 

 

Muista jokihelmisimpukat metsätöissä

  • Raakun esiintymispaikkaa heikentää erityisesti sellainen metsänkäsittely, josta aiheutuu kiintoaineen huuhtoutumista esiintymispaikkaan. 
  • Puuston poistamista esiintymispaikan välittömästä läheisyydestä tulee välttää.
  • Pienvettä ei tule ylittää koneilla esiintymispaikan kohdalta ja pienveden ylityspaikka esiintymispaikan yläpuolelta tulee valita siten, ettei ylityksestä aiheudu kiintoaineen huuhtoumista.

Kartta: Raakun levinneisyysalue Suomessa (10 X 10 km ruudukko). Lähde: Suomen ympäristökeskus

 

 

 

.