Haukanpesät tietoon pesinnän turvaamiseksi

Metsissä pesivät haukat ovat jatkuvasti vähentyneet. Niiden pesiä menetetään hakkuissa, jos pesäpaikkaa ei tunneta. Siksi haukanpesien sijainnit jaettiin metsänomistajille Metsään.fi-palvelussa Suomen metsäkeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon eli Luomuksen yhteistyönä. Tiedon jakamisen toivotaan parantavan haukkojen asemaa ja johtavan pesäpaikkojen säästämiseen.

Hiirihaukka, mehiläishaukka ja kanahaukka pesivät varttuneissa metsissä. Haukat ovat Luomuksen valtakunnallisen petolintuseurannan mukaan vähentyneet viime vuosikymmeninä. Metsätaloustoimet ovat niille usein epäedullisia, sillä pesämetsiä hakataan ja metsänhoitotoimet pesimäaikana häiritsevät pesintää. Usein häiriö on tahatonta ja johtuu siitä, että pesä ei ole ollut tiedossa.

Luomus ja Suomen metsäkeskus halusivat yhdessä ratkaista tiedonpuutteen ongelman. Tähän tartuttiin Luomuksen koordinoimassa metsäpetolintuhankkeessa, joka on osa METSO-monimuotoisuusohjelmaa.

Yhteistyön seurauksena haukkojen pesäpaikat julkaistiin huhtikuussa 2019 Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa. Metsään.fi on metsänomistajille ja metsäalan toimijoille tarkoitettu palvelu, jossa metsänomistaja näkee maittensa metsävaratiedot. Metsäalan toimijat näkevät niiden metsätilojen tiedot, joihin heillä on metsänomistajilta suostumus.

Haukanpesät Metsään.fi-palvelussa

Haukkaparin käytössä on yleensä muutamia pesäpuita, ja sama pesä voi olla käytössä vuosia. Luomus toimitti Suomen metsäkeskukseen haukkojen poikasrengastustiedot viiden viime vuoden ajalta, sillä pesinnässä voi olla myös välivuosia. Tällöin haukanpesää saattavat asuttaa myyriä syövät pöllöt.

Haukanpesätietoja on etelärannikolta Kemijärven korkeudelle asti. Suomen metsäkeskus sijoitti haukanpesät Metsään.fi-palvelussa karttatasolle, jonka voi valita näkyviin palvelussa. Pesätiedon yhteydessä on linkki Luomuksen ja Suomen metsäkeskuksen ohjeeseen haukanpesän vapaaehtoisesta huomioinnista metsänhoitotoimissa.

Pesätieto vain asianosaisille

Kaikki petolinnut ovat rauhoitettuja. Hiirihaukka ja mehiläishaukka kuuluvat lisäksi uhanalaisten lajien joukkoon, ja kanahaukka luokitellaan silmälläpidettäväksi. Haukkojen pesätiedot ovat arkaluontoista tietoa, sillä tiedon päätyminen vääriin käsiin voi vaarantaa lajien suojelun. Tästä syystä haukanpesätietojen tarkastelu Metsään.fi-palvelussa edellyttää aineiston käyttöehtojen hyväksymistä.

Käyttöehdot hyväksyttyään metsänomistaja näkee omissa metsissään sijaitsevat haukanpesät. Metsäalan toimija hyväksyy käyttöehdot niiltä metsätiloilta, joiden tietoihin hänellä on metsänomistajan suostumus. Sen jälkeen toimija näkee kyseisten tilojen haukanpesät. Pesätietojen tarkastelusta jää kummassakin tapauksessa järjestelmän historiatietoon merkintä. Rengastajat ovat seuranneet pesiä pitkään, ja tämä toiminta jatkuu entiseen tapaan.

Tieto auttaa suojelussa

Lajien suojelussa tieto on tärkeää niin metsänomistajille kuin toimijoille. Haukanpesien julkaisemisen halutaankin ehkäisevän tiedon puutteesta johtuvia tahattomia häiriöitä metsähaukkojen pesinnälle. Kokemuksen mukaan metsänomistajat suhtautuvat yleensä myönteisesti haukan pesäpaikan säästämiseen. Tiedon avoimemman jakamisen toivotaan myös edistävän luottamusta eri intressiryhmien välillä. Toiveissa on, että tulevat pesäseurantatulokset kertovat selkeää kieltä tiedon avaamisen positiivisista vaikutuksista.

Ohje pesäpaikkojen säästämiseen löytyy Luomuksen ja Suomen metsäkeskuksen verkkosivuilta.

Lisätietoa metsäpetolintuhankkeesta ja Etelä-Suomen metsien METSO-monimuotoisuusohjelmasta.

Kanahaukan poikaset. Kuva: Hannu Lehtoranta

Kanahaukan pesä Tohmajärvellä huomioitiin metsänkäsittelyssä ja rajattiin hakkuualueen ulkopuolelle. Kuva: Heidi Björklund

Lisätietoja:
FT Heidi Björklund
tutkimuskoordinaattori, METSO-petolintuhankkeen koordinaattori
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
p. 029 412 8844
heidi.bjorklund(at)helsinki.fi

Hannu Lehtoranta
luonnonhoidon asiantuntija
Suomen metsäkeskus
p. 0500 186 607
hannu.lehtoranta(at)metsakeskus.fi