Gå direkt till innehållet

Tekstivastine Mättäällä-podcastin Metsurin vuosi -jaksosta

Tämä on tekstivastine Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieras Raimo Reponen ja juontaja Eetu Koho.

Puhuja 1, Raimo Reponen:

Kyllä mä vielä näen, näen siitäkin, mikä joskus kaadettiin silloin pikkupoikana, niin nyt se rupee olemaan semmoista isoa kuitupuuta ja niistähän saa vielä tilin tehtyä. Mun on isä yhdeksänkymmenenyhden ja jos mä sinne elän, niin sitten mä näenkin sen kyllä. Että ehdottomasti pitää metsänomistajan tehdä jotain metsälle.

Puhuja 3 [insertti, puhetta ja musiikkia]

Tervetuloa Mättäälle! Tässä Metsäkeskuksen podcastin jaksossa äänessä on metsuri Raimo Reponen. Juontajana Eetu Koho.

Puhuja 2, Eetu Koho:

Kun puhutaan metsänhoidosta, niin mitä metsänomistaja voi sillä hävitä, että hän ei hoida metsäänsä kunnolla?

Reponen:

Tukkia. Tukkia. Se, tulee vähän tukkipuita, häviää. Rahaa, mikä tukista rahaa tulee.

Koho:

Millaisissa tavallaan määrissä? Puhutaanko me kokonaisesta sukupolvi, joka jää ilman metsää - tyyppisestä ja jää ilman puutuloja vai miten ne tappiot sitten alkaa näkyä, millä aikavälillä?

Reponen:

Niin, joo. Kyllä vaan laadusta maksetaan kuitenkin, että tukkilaadusta maksetaan. Että kyllä se aina on opetettu, että se tukkipuuta haetaan metsästä. Joo.

Koho:

Onko siinä semmoisia niin kuin kriittisiä paikkoja, mitä nyt ei ainakaan voi jättää tekemättä sen metsänhoidon suhteen, että mikä ensimmäisenä kostautuu?

Reponen:

Ensimmäisenä jos nyt ajattelee, niin varhaisperkuu on se, että ei se tukehdu sinne ne taimet. Että se on tärkeää ainakin. Jos ei kaikissa kohteissa ei tarvita sitä, mutta joku kohde on niin että se tulee se vesakko ja sitten ne taimet ei lähde kasvamaan, niin sitten se ongelma tulee vastaan. Että se mikä oli se tukkipuu mitä oli istutettu sinne tai luontainen, niin sitten se häviää sinne se puu. Että se ei kasva sieltä.

Koho:

Me ollaan nyt Raimo Reposen kanssa täällä metsäpalstan sähkölinjan alla. Niin kerrotko vähän. Nyt on siis syksy, ja tuossa menee tommoinen sähkölinja. Täällä on kuusipuuta ja on vähän koivunvihtaa ja muuta, niin mitä tähän aikaan vuodesta, mitä me täällä niin kuin oikein tehdään?

Reponen:

No tämä on tämmöinen sähkölinjan pohjan raivuuprojekti. Tähän perataan toi vesakko, mikä on tuossa sähkölinjan alla, ettei se kasvaisi kovin isoksi, että saadaan tässä vaiheessa se pidettyä kurissa. Että tää on tämmöinen projekti, että tämmöistä tekee metsuri myöskin.

Koho:

Semmoiselle ihmiselle, joka ehkä asuu kaupungissa tai muuten vaan kaukana siitä omasta metsästään, eikä niin tule siellä käytyä eikä se ole niin semmoinen intohimoprojekti, niin mitä sä sanoisit tämmöiselle henkilölle, joka nyt vähän miettii sitä, että mitä mitäköhän mä nyt tälle metsälleni tekisin ja pitäisikö tälle tehdä jotain? Mikä on sun semmoinen ykkösohje, mistä lähtisi aloittamaan?

Reponen:

No kyllä se kannattaa ottaa metsäammattilaiseen varmaan yhteyttä johonkin, niin siellä on ne, ketkä tulee katsomaan. Siellä on ihan semmoisia henkilöitä, ketkä tulee katsomaan että mitä sun metsällä voitaisiin tehdä ja tietty ihan ihan metsuritkin. Kuka on vaan metsäammattilainen, niin kuka tahansa täällä tekee hommia, niin kaikki osaa neuvoa sitä, että mitä tehdään sille metsälle, miten se kannattaisi ruveta tekemään, että jos on tämmöinen. Että jossain tietysti hakataan metsää, tommoista mistä saadaan hakattua ja on harvennettu, niin siellä noi metsäyhtiöt, metsänhoitoyhdistykset, kaikki tämmöiset, ne antaa neuvoa siihen ja palveluita. Että meillä on nyt kuitenkin yksi semmoinen, mistä meiltä saadaan tämmöistä palvelua myöskin.

Että se on varmaan tämmöinen järjestys. Siinä jos otta yhteyttä ja sitten lähtee katsomaan, että mitä siellä voidaan tehdä.

Koho:

Niin sä oot nyt metsäammattilainen, metsuri, niin miten sä itse aikanaan päädyit metsään ja metsäalalle?

Reponen:

No se on, itse olen niin kuin metsänomistaja ollut kanssa. Silloin jo parikymppisenä ostanut maatilan vanhemmilta ja siskoilta, ja tullut siinä mukana metsää, niin se on mut tuonut tähän. Se oli joskus kahdeksankymmentäyhdeksän tämä, niin sitten rupesin metsurin hommia tekemään siinä sivuhommana. Niin se oli semmoinen alku siihen. Sitten on tietysti koulutettu. UPM on kouluttanut mua, ihan mulla ammattitutkinto, että metsämestari koulutuksen oon saanut ihan sieltä kautta.

Koho:

Niin miten sä näet sen, että jos nyt oletetaan vaikka että mä omistaisin nyt metsäläntin ja mä ehkä haluaisin itse siellä jotain tehdä. Mulla ei ehkä olisi varaa tai mä en ehkä haluaisikaan panostaa niin että mä ostaisin, vaan musta olisi kiva tehdä itse edes osa. Niin mikä olisi semmoinen homma minkä mä pystyisin tekemään ja vaatiiko se multa oikeasti kovaa kuntoa? Pitääkö olla semmoinen riudanohut kahdeksantoistavuotias?

Reponen:

Ei, ei tarvitse olla. Kyllä raivaussahoja löytyy niin ihan jokaiselle, monenkokoista, pienempää ja isompaa. Ja sitten sitä vaan, vaikka tankki päivässä, niin se on aina eteenpäin. Että ei se vaadi, ei se mitään fysiikkaa, pikkainen, ja sen oppii, tekemällä oppii. Ja sitten tietysti on nykyään kaikennäköisiä kursseja, Metsäkeskus järjestää noin tämmöisiä metsänomistajille, että on kaikki mahdolliset. Jos vaan ottaa selvää niin löytyy. Ja sitten on ihan metsäammattilaisia, kun törmää, niin kyllä me kaikki opastetaan jos joku haluaa tietoa. Niin kaikilta meiltä saa kyllä varmasti sitäkin, että voi tulla näyttämään, että miten sä teet siellä ja mitä sä tekisit.

Puhuja 3 [insertti, puhetta ja musiikkia]

Tiesitkö, että hyvät lähtötiedot metsän omistamiseen saat Metsäkeskuksen Metsään-starttipäivässä?

Koho:

Miten sitten se tavallaan pallottelu sitten sen valinnan välillä, että teenkö itse vai ostanko. Onko tuossa jotain semmoista kultaista sääntöä, että mikä nyt ainakin kannattaa ostaa joltain ammattilaiselta, mihin ehkä pystyy itse?

Reponen:

No kyllä mä hakkuuhommat nykyään… ne on nyt mennyt niin isoksi jutuksi. Pienempiä tietysti voi, jotain tuulenkaatamia, tommoisia, että mitä nyt uskaltaa sitten turvallisesti tehdä. Mutta kyllä hakkuu kaikki… kyllä se on mennyt tuota noin niin ostopuoleksi. Mutta raivaushommia voi kyllä itsekin, jos vaan niin kuin on mahdollista metsänomistajankin tehdä, ja paljon tekevätkin jotkut. Että se on ihan siitä kuka ehtii, mutta aika aikaahan se vie. Jos sulla on iso metsätila niin ehdottomasti kannattaa ostaa, että saat metsät kuntoon myöskin. Että kyllähän se vie aika paljon aikaa sulta.

Koho:

Niin pystyykö siinä vetää jotain semmoista rahallista viivaa sen suhteen, että kuinka paljon tuottoisampi on hyvin hoidettu metsä versus sitten ihan hoitamaton?

Reponen:

Kyllä, en mä nyt osaa euromääriä semmoisia en ole ajatellut koskaan, mutta totta kai siinä on että kyllähän siinä häviää, voi olla isoistakin rahoista kysymys, jos et sä hoida metsääsi.  Että ei ihan, jos ajatellaan, että jotain luonnonmukaisesti vaan antaa olla, niin kyllä siinä häviää ihan varmasti.

Koho:

Onko toi kuinka sesonkipainotteista hommaa?

Reponen:

No kyllä se on. Kyllä raivaussahahommaa tehdään nykyään varsinkin Lounais-Suomessa täällä myöskin talvellakin, mutta kyllä se kesähommaa on aina, kun se on vähän semmoista, että kylmyys tekee omat ongelmansa. Se pakkanen, että ei noi vehkeetkään oikein tykkää siitä. Mutta kyllä sitä tehdään jos on ja pystyy menemään metsään, niin tehdään kyllä talvellakin.

Koho:

Miten sitten tässä näyttäytyy tommoiset etäisyydet? Voisi kuvitella, että välillä on vähän jotain syrjäisempiäkin paikkoja, mihin joutuu lähtemään operoimaan. Miten tämmöiset toimii? Sulle kilahtaa puhelimeen työnantaja, että tuonne pitäisi päästä?

Reponen:

Joo, ei siinä mitään. Se on kyllä, tämä Lounais-Suomi… Me ollaan kyllä täällä niin… että totta kai tuollakin nyt metsäisempiä alueita, mutta me ollaan kyllä aika keskeisellä. Tuolla muualla kun ollaan on paljon pidempiä matkoja, että täällähän on vielä ihan inhimillistä hommaa. Mulla nyt on paljon täällä ihan tässä niin kuin taajamissakin tätä hommaa.

Että se vaihtelee, mutta kyllä se ei siinä mitään. Kartat on, ne tulee nykyään. Nähdään missä menet ja karttapiste näyttää, että missä on työmaa ja sinne vaan sitten ajetaan auton kanssa.

Koho:

Ei tule kukaan näyttämään, että olisi nämä tilukset, että annapa sahan heilua?

Reponen:

Ei, ei täällä ei ole käynyt. Mutta kyllä meillä kontrolli käy, meillä käy niin kuin semmoista laadunvalvontaa. Että sitä kyllä käy katsomassa.

Koho:

Että niin tekeekö hyvää jälkeä vai ei?

Reponen:

Niin kyllä niitä tulee. Ne soittaa joskus, silleen että ovat tulossa katsomaan, että miten sun on varusteet. Onko sulla kunnossa, varusteet täytyy olla kunnossa, pitää olla turvavarusteet kaikki mitä tässä vaaditaan. Ja kyllä niitä käydään katsomassa, että meillä on se semmoinen sertifikaatti. Pitää olla niin sitten, että sitä valvotaan UPM:n puolesta.

Koho:

Mimmoisia turvavarusteita homma sitten vaatii?

Reponen:

No tietysti kypärä, silmäsuojat täytyy olla ja niin sitten raivuuhousut tietysti on hyvät, tietysti pystyy elämään muillakin. Mutta sitten turvajalkineet, tukevat nastalliset kengät. Mullakin on kesät talvet tuolla nastat alla, että siellä on nyttenkin nastat, en ota pois niitä. Ne on hyvät olla, ettei nilkat mene.

Ja tota noin niin hanskoja nyt ei välttämättä tarvitse olla, turvahanskoja. Ne ei ole pakolliset, mutta kypärät on ja silmäsuojat, tuommoiset kuulokkeet ja niin.

Koho:

Ja vähän näyttäisi olevan tämmöistä neonoranssia, värikästä kuosia että metsästäjät iske…

Reponen:

Joo täällä vaaditaan, täällä vaaditaan nää - meillä täytyy olla tuolla ne heijastimet, kun on linjaa, niin täytyy olla tämmöinen pusero just, että on heijastimet. Ne vaaditaan tähän.

Täällä kun ollaan, varsinkin näissä nyt pitää näkyvyys olla. Ja muutenkin tietysti se on hyvä olla, että kun työskentelee. Varsinkin jos mulla olisi myös työpari, niin sitten olisi vielä tärkeämpi, että mä näen missä se on. Se on tärkeää. Raivaussahallakin voi kaataa puun toisen päälle, jollet sä huomaa.

Koho:

Tai vetää nilkan...

Reponen:

Niin nilkan… Meillähän on tietysti turvavälit, jos ollaan, niin sitten on tietysti semmoiset välit, että pitää olla tietty matka, että ei tule mitään.

Ja kyllä tuosta terästä lähtee kaikennäköisiä kimmokkeita, puita lähtee, että kyllä nilkat on joskus, kipeääkin tekee. Että sen takia tämmöinen kenkä on hyvä olemassa, mikä on tosi hyvä näissä.

Puhuja 3 [insertti, puhetta ja musiikkia]

Tiesitkö, että ammattilaisiin voit luottaa metsänhoitotöissä? Jos et itse ehdi, pysty tai osaa, työ kannattaa teettää. Ammattimetsurin työteho on lähes kaksinkertainen omatoimiseen metsänomistajan verrattuna.

Koho:

Mennäänkin tuohon metsurin vuosikelloon ja metsänhoidon vuosikelloon, niin mistä tavallaan se lähtee ja mitä hommia siihen vuoden ympärille asettuu?

Reponen:

No keväällä lähdetään taimijutuista. No tietty jotain raivaustakin on keväällä, ja ympäri vuoden tehdään tietysti noita pohjareita. Mut taimihommasta alkaa keväällä, että meilläkin taimihomma on aika iso, että nämä UPM:n taimet toimitetaan meidän kautta ja sitä on sitten ihan kuukausi-kaksi. Että uutta puuta laitetaan myöskin maahan. Ja sitten toimitetaan taimia lisää niille, semmoista taimihuoltohommaahan meillä on paljon.

Koho:

Millaista sitten on? Sulle tulee siinäkin pimpelipom kännykkään, että nyt pitäisi taimia kiikuttaa metsään?

Reponen:

Joo, ei. Ne oikeastaan hakee. Meillä on varastoitu, sellaisia välivarastoja. Ne tulee meidän taimitarhalta Joroisista ja meillä nyt tulee taimet sieltä.

Me sitten annetaan… Meillä on lista, mitä on tilattu tällä alueella ja sitten niitä ilmoitellaan, että täällä on tullut taimet. Ne hakee ne taimet ja me merkataan siinä, että mitä on ottanut metsänomistaja. Ja sitten se laskutetaan sen mukaan. Että se kuuluu meidän työhön. Mulla on semmoinen taimivarastohomma. Että menee aikamoisia määriä, että kymmeniätuhansia taimia menee vuodessa läpi.

Ja kyllä sitä pistetään itse myöskin taimia, mitä ehditään.

Puhuja 3 [insertti, puhetta ja musiikkia]

Tiesitkö, että hoidettu taimikko tuottaa paremmin kuin hoitamaton?

Koho:

Millaista hommaa se on, onko se helppoa hommaa mennä istuttamaan niitä taimia? Menet johonkin tienvarteen ja siinä?

Reponen:

Joo ne on aika semmoisia, ne on muokattuja maita, mihin me pistetään… tuolla valmiiksi muokattuja. Sitten sinne niitä pistetään putkella maahan. Että se nyt on - helppoa ja helppoa - että ei se nyt ihan helppoa hommaa ole, kyllä siinä pitää siinäkin vähän miettiä sitä, mitä mihin pistät ja millaisiin paikkoihin. Ja sitten rankkaahan se on, kun sä kannat niitä taimia.

Koho:

Varsinkin jos ollaan ihan metsässä, niin matkat saattaa olla pitkiä.

Reponen:

Niin, joo. Ja sitten kuitenkin lämpö nousee, keväällä on lämmintä ja aurinko paistaa ja ötökkää ja kaikkea, niin kyllä siellä ihan lämpimäksi pääsee. Kun niitä kuitenkin pyrkii laittamaan tietyn määrän päivässä. Se nyt aina sitten vaihtelee, mimmoista maastoa ja kummoisen oloista, ja miten kantomatkat, tämmöiset kaikki tulee siihen.

Koho:

Niin käsinkö ne sinne kannetaan sitten?

Reponen:

Joo meillä ei, ei niitä oikein koneen kanssa kukaan tuo. Että kyllä sun täytyy itse, me ne viedään itse sinne sitten auton peräkärryllä. Siitä sitten niin mikä jotakin pystyy. Jos on joku tommoinen pitkä matka, niin joutuu itse hankkimaan sitten jollain tavalla kuljetukset.

Että harvempi isäntä... No joo, isäntähän voi joskus tuoda, kun on ihan lähellä. Mutta metsänomistaja nykyään, ne on kaukana, niin ei ne vaan, on paikka siellä ja sinne pistetään taimet ja kartta on ja sinne mennään. Itse paljon joutuu miettimään asioita, että no sen takiahan tää onkin aina semmoinen, että jos joku tulee pystymetsästä ja miettii, että helppohan se on, mutta sun pitää aika paljon itse kuitenkin täällä metsässä tietää, mitä sä teet.

Koho:

Kerryttää kokemusta ja sitä kautta, onko niin?

Reponen:

Niin, kokemuksen kauttahan sen oppii. Niin se on se tärkein homma.

Koho:

No miten sitten kun lähdetään taimet on maassa, niin mitäs sitten vuosikellossa tulee seuraavaksi vastaan?

Reponen:

Se on lähinnä noita, on nyt pohjanraivuutahan on paljon, niin kuin just ennakkoraivuuta, harvennuksia ja sitten näitten uudistushakkuiden, missä tehdään ihan uutta, hakataan kaikki pois, niin niitten pohjanraivuuta. Ja taimiston perkuutahan, sitähän tehdään aina sitten vaan kun ehditään ja on semmoisia työmaita, että kaikkia niitä, niistä se koostuu sitten.

Puhuja 3 [insertti, puhetta ja musiikkia]

Tiesitkö, että taimikon hoitoon ja nuoren metsänhoitoon on saatavissa rahoitustukea valtiolta? Kysy lisää Metsäkeskuksesta.

Reponen:

Tämmöisiä erikoishommia, mitä nyttenkin tehdään tämä linjanpohja, niin nää on tämmöisiä erikoisia. Että nyt tuli tämmöinen tähän projekti ja tehdään pois sitten. Onhan on tietysti jotain koneapua, jotain muutamia tulee, kun joku kone ei saa jotain kaadettua, niin sitten käydään auttamassa. Semmoisia tulee soittoja, joskus joutuu vähän jelppimään, niin semmoisia löytyy joskus. Ne tulee hälytyksinä sitten lisänä.

Että raivaussahahan se on niin kuin suurin ja tuo pottiputki, mitä me tarvitaan, että se on niin kuin se lähinnä.

Koho:

Perinteiset työkalut.

Reponen:

Ne on ne mitä tällä hetkellä on metsurin työkalut, että sitä hommaa.

Koho:

No miten jos tuolla nyt on joku metsänomistaja, joka miettii, että hän voisi vähän kohentaa tota omaa metsänhoitoa, niin miten se toimii? Tehdääänkö sitten joku jatkuva hoitosopimus vai ostetaanko sieltä työ kerrallaan, että hei, nyt mä tarvitsisin taimenistutusta, nyt mä tarvisin perkausta?

Reponen:

Joo, kyllä sen voi tehdä sopimuksenkin ihan, että pidetään kunnossa. Mutta sitten on toinen vaihtoehto, että soittelee ja kysyy, että pystyisikö tekemään taimistonperkuun tai onhan meillä semmoisiakin tehty, että on joku muu firma on hakannut ja me ollaan istutettu taimet, että kyllä niinkin on käynyt. Että on pelkkä taimenistutus meidän kautta otettu. Että semmoisia kaikennäköisiä juttuja, se on ihan sopimuskysymys. Että tänä päivänä, koska tätä kuitenkin tehdään ihan työnä. Tää on meillä, tää on ihan meidän leipätyötä, niin kyllä se kaikki käy.

Niin monennäköisiä nykyisin, että joku ottaa vaan jonkun vaiheen, jonkun pohja raivataan pelkästään ja se hoitaa kaikki muut hommat.

Puhuja 3 [insertti, puhetta ja musiikkia]

Tätä podcastia on rahoittanut Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto osana Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanketta.

Koho:

Mikä on semmoinen isoin virhe minkä metsänomistaja voi metsälle tehdä?

Reponen:

En nyt tiedä, mikä on virhe…

Koho:

Onko se se, että sen jättää kokonaan sinne olemaan viideksikymmeneksi vuodeksi, vai?

Reponen:

No jos haluat niin kuin tuottoa, niin tuoton puolesta se on, että raivaus, ennakkoperkuu ensin ja sitten taimiston perkuu ja sitten tietysti kun tulee hakkuu, että kone pystyy tekemään, jos tarvitsee tehdä. Ne on kaikki tärkeitä vaiheita. Että tietysti ne on sitten vaan semmoisia, jos tarvitsee tehdä, niin tehdään niin kuin ennakoita. Jollei tarvita, niin sitähän ei turhaa tehdä, että sehän tuolla kustannukset… Että jos on tarve, ne tehdään ja sitten uudistuksessa tehdään tietysti se, että se uudistetaan, saadaan lähtemään uusi metsä sinne. Niin se raivataan sen takia, että se olisi niin kuin hyvä pohja sitten seuraavalle mettälle, että ei turhia puita kasva siellä.

Että ne on tärkeitä vaiheita ja mitä sitten kuka mitäkin haluaa. Mutta kyllä mun mielestä kannattaa, jos haluat tehokkaasti sen puun hoitaa, niin mä olen nähnyt, mitä on hyvä metsänhoito ja kyllä ne vaan vaikuttaa kaikki kaikkeen, että se ei puu vaan kasvaa, jos sitä ei jotain tehdä sille, auteta alkuun. Kyllä totta kai ne voi antaa ollakin, se on vain yksi vaihtoehto.

Koho:

Niin, aina on vaihtoehtoja tietysti monenlaisia.