Markku Remes: Sorsalla

Metsästysmatkailua ei kuitenkaan ole vielä osattu hyödyntää kuin vähän reunasta.

Valtaosa suomalaisista metsästäjistä aloittaa metsästyskauden sorsastuksella puolenpäivän aikaan 20.8. – niin myös minä. Yhtenä 100 000 muun harrastajan joukossa etsiydyn suojaisaan paikkaan lammen, joen, järven tai varta vasten kaivetun sorsalammen rantakaislikkoon. Emmekä me aivan tyhjän takia ruovikossa aikaa vietäkään, sillä paistiksi päätyy likipitäen puoli miljoonaa vesilintua vuosittain.

Tavallinen tarina

En kasvanut lapsena metsästäjien joukossa, sillä vanhempani eivät lajia harrastaneet. Yläkouluiässä pääsin kuitenkin jyvälle harrastuksesta, kun veljeni ja paras kaverini innostuivat metsästyksestä. Pitihän sitä itsekin suorittaa metsästyskortti, ja kävinpä jonkin verran ampumassa savikiekkojakin, jotta osaisin ottaa sopivasti ennakkoa liikkuvaan maaliin.

Ei minusta kuitenkaan metsästäjää tullut. Nuorukaisena kaislikossa kulkiessani mietin liian usein, että nyt menee hyvä propsintekokeli hukkaan.

Kanoottiperspektiivistä

Käyn yhä ystäväni ja veljieni kanssa kerran pari vuodessa sorsalla. Minä olen siirtynyt kanoottimieheksi, joka keräilee haavakkolintuja rantavedestä tai kaislikosta. Kaislikoiden nuohoaminen sisäkoirana varttuneen labradorinnoutajani Paten kanssa on tuottoisaa. Jo nuoruuden parhaat päivät taakse jättänyt koirani ymmärtää pienestä eleestä, että nyt pääsee hakemaan lintuja. Tasan 30 vuotta sitten käytettynä ostamani Remingtonin puoliautomaattihaulikko saa myös yhä kelvata. Yleensä illassa ei tarvitse asetta paljon liata, sillä noutaminen on Pate-koiralla selvästi geeneissä.

Sen muistan, että kavereilleni oli aina tärkeää saada ainakin silloin tällöin syksyn mittaan saada metsähanhi saaliiksi. Ei joka vuosi, mutta todellakin silloin tällöin. Se oli silloin, tänä metsästyskautena metsähanhea ei saa metsästää ollenkaan. Suomen riistakeskus toivoo, että metsästäjät verottaisivat harkiten myös taantuneita jouhisorsa-, haapana-, heinätavi-, punasotka-, tukkasotka- ja nokikanakantoja.

Metsästysmatkailussa ainesta enempään

Metsästyksellä on suuri kansantaloudellinen merkitys: Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen riistatalouden raportin mukaan metsästykseen liittyvän kulutuksen vaikutukset kansantaloudelle ovat 279–359 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi riistalihan arvo on noin 62 miljoonaa euroa vuodessa.

Metsästysmatkailua ei kuitenkaan ole vielä osattu hyödyntää kuin vähän reunasta. On kuluttajia, jotka kavahtavat lihaksi kasvatettavien tuotantoeläinten kohtaloa, mutta syövät kuitenkin villinä kasvaneiden eläinten lihaa. Heille kannattaakin tarjota tämä vapaana kasvaneen riistan vaihtoehto.

Olen läheltä seurannut, kuinka valtavan suuri merkitys metsästyksellä on monille maalla asuville miehille ja naisille. Metsästys on metsä- ja Kemera-laissa sekä monissa muissakin tärkeissä säädöksissä ja ohjelmajulistuksissa mainittua sosiaalista kestävää metsien käyttöä isolla ässällä. Monet maaseudun ihmiset yhdistävät metsänhoidon, marjastuksen, sienestyksen, metsästyksen ja kalastuksen. Harvempi meistä näitä kaikkia harrastaa, mutta moniharrastajia on maaseudulla paljon.

Hyvää metsä- ja metsästyssyksyä kaikille metsissä liikkuville!

Markku Remes
markku.remes(at)metsakeskus.fi

Lue lisää Metsäkeskuksen blogikirjoituksia

Markku Remes

Kirjoittaja on kuopiolainen metsänhoitaja, joka työskentelee Metsäkeskuksessa metsänhoidon johtavana asiantuntijana. Vapaa-ajalla Remes tykkää liikkua Kallaveden maisemissa ja kauempanakin.