Markku Remes: On talvikorjuun aika | Skogscentralen

Markku Remes: On talvikorjuun aika

Suometsien hoito tuskin kiinnostaa talouttaan seuraavaa metsänomistajaa, jos hoito- ja hakkuuketjua ei reivata uusille urille.

Kovat pakkaset jäädyttivät pehmeiköt ja huonokuntoisetkin metsäautotiet kulkukelpoisiksi lähes lumettomassa maassa. Puutavarayhtiöt ovat sulattelemassa usean lauhan talven aikana kertynyttä talvikorjuuleimikkoreserviään: urakoitsijat tekevät nyt pitkää päivää metsissä. Myös jäätien tekijät ovat olleet töissä, jotta saarihakkuitakin voitaisiin talvikeleissä tehdä.

”Ostomiehiä on pitänyt jarrutella tosissaan talvileimikoiden ostossa”, totesi puunhankinnasta vastaava yhtiön mies tavatessamme Prisman ruokahyllyjen välissä tammikuun pakkasilla. Keskustelu kuvaa hyvin tilannetta puukauppamarkkinoilla. Sulan maan aikana korjattavat leimikot ovat kyllä käyneet kaupaksi, mutta vain talvella korjattavia leimikoita tarjoava metsänomistaja on voinut jäädä ilman tarjousta. Kaupan syntyessä korjuuajaksi on sovittu jopa kolme vuotta. Lauhat talvet tuskin jäävät historiaan, joten talvikorjuuleimikoista ei syntyne kilpailua lähitulevaisuudessakaan.  Onko mitään tehtävissä?

Kesäkorjuu on kalustokysymys

Olen usein puhunut, että metsänhoitomenetelmiä ja korjuukalustoa tulee kehittää siten, että perinteiset talvikorjuuleimikot voidaan korjata mahdollisimman pitkälti kesällä.

Eteenpäin on mentykin, mutta jo kehitetyn korjuukaluston yleistymistä hakkuutyömaille on hidastanut urakoitsijoiden saama olematon korvaus lisäinvestoinneistaan. Hakkuumenetelmissä on pysytty tiedon lisäyksestä huolimatta melko lailla entisellään, koska yhtiöt ovat saaneet puunsa kohtuullisesti kantavilta maapohjilta.

Suometsiin uskaltauduttava myös kesällä

Otan talvikorjuukeskusteluun nyt metsänomistajan näkökulman. Nykyisillä talvikorjuuleimikon puun hinnoilla metsätalouden kannattavuus on heikkoa. Tilanne kärjistyy suoleimikoissa: metsänomistaja voi saada kahteen kertaan ojitetusta ja terveyslannoitetusta varttuneen kasvatusmetsän harvennuksesta 12 euroa motilta kuitupuusta ja 40 euroa mäntytukista. Kyllä siinä alkaa jo pikkuisen miettiä työn ja investointien mielekkyyttä motivoitunutkin puunmyyjä.

Olen puhunut pitkään suometsien hoidon tärkeydestä. Kuitupuun reaalihinnan jatkuvasti laskiessa on ollut pakko miettiä sanomaansa uudelleen. Suometsien hoito tuskin kiinnostaa talouttaan seuraavaa metsänomistajaa, jos hoito- ja hakkuuketjua ei reivata uusille urille.

Mäntyä kasvavissa räme- ja nevasyntyisissä suometsissä puuston ja varvikon juuristo kantavat ajokonetta yleensä kuivahkon sulan kelin aikana kohtuullisesti, kun hakkuutähteet puidaan ajouralle ja ajokoneessa on suotelat. Märän kelin aikaan sinne ei ole asiaa.

Yläharvennuksella turvemaiden hakkuut kannattaviksi

Suoleimikoiden hakkuukertymää ja taloudellista tulosta voidaan kasvattaa käyttämällä yläharvennustyyppistä hakkuutapaa. Varovaisilla alaharvennuksilla tehtynä hakkuukertymät jäävät vähäisiksi ja kangasmaiden harvennushakkuitakin kuitupuuvaltaisemmiksi, joten firmat maksavat leimikosta huonosti.

Toistuvien tuulituhojen 2010-luvulla voi tuntua uskaliaalta lisätä yläharvennusten osuutta hakkuissa. Voimakas yläharvennus lisää tuuli- ja lumituhoriskiä. Oikein tehtynä se kuitenkin onnistuu.

On pakko myös sanoa, että harvennushakkuutkaan eivät voi olla koko kiertoajan vain metsänhoidollisia toimenpiteitä. Pitää metsänomistajan tietyin reunaehdoin saada työstä myös kohtuullinen korvaus.

Luontaisella uudistamisella kustannukset kuriin

Uudistamiskustannuksia voidaan pienentää hyödyntämällä harkiten luontaisesti syntynyttä alikasvosta. Karuimmat alueet uudistetaan luontaisesti korjaamalla puu kesällä ja jätetään kohteelle kuitupuukokoisia siemenpuita. Myönnän, että suosittelen näillä puun hinnoilla suometsissä luontaista uudistamista huomattavasti useammin kuin 15 vuotta sitten.

On selvää, että kaikkia leimikoita ei voida korjata kohtuullisin vaurioin kesällä, vaikka teknologia kehittyykin. Jos puunkäyttöä lisätään lähitulevaisuudessa suunnitellun mukaisesti, perinteinen ei enää riitä. Kuka ottaa kopin? Kuka maksaa laskun? Laskunmaksajan taidan arvata.
On talvikorjuun aika – voisivatko nykyiset talvikorjuuleimikot olla tulevaisuudessa kesäkorjuuleimikoita?

Markku Remes
markku.remes(at)metsakeskus.fi

Lue lisää Metsäkeskuksen blogikirjoituksia

Markku Remes

Kirjoittaja on kuopiolainen metsänhoitaja, joka työskentelee Metsäkeskuksessa metsänhoidon johtavana asiantuntijana. Vapaa-ajalla Remes tykkää liikkua Kallaveden maisemissa ja kauempanakin.

.