Skogsdatatjänster

Tjänster

Huvudmeny

Kirsi Järvikylä: Metsä, mieli ja keho kuntoon

Joulupaperiin kääritty paketti oli iso ja kevyt, se ojennettiin minulle äitienpäivänä. Toiveeni toteutui! Tulossa on omaa aikaa. Saan hoitaa taimikkoa. Saan paremman kunnon – ja paljon paremman mielen. Sain ihka omat raivaussahan valjaat – ja vielä naisten malliset!

Aloitin kolmen hehtaarin kuusentaimikon raivaamisen keväällä 2014. Viidessä vuodessa istutustaimet olivat ehtineet kasvaa lähes parimetrisiksi. Kuusikko oli pahasti jäämässä koivujen jalkoihin ja muu ryönä valtaamassa kasvutilaa, varhaishoito oli kiireellinen.

Toukokuun alussa kuusentaimet erottuivat tumman vihreinä paljaiden lehtipuiden joukosta, keli oli vielä viileä eikä ötököitä ollut.

Paras raivausaika se ei kuitenkaan ollut, uudelleen vesomisen vähentämiseksi raivaus olisi hyvä tehdä kukkeimpaan aikaan juhannuksen tienoilla.

Palataan alkuun. Ensimmäisen tankillisen sahaamisen jälkeen olin jo ihan poikki. Yksi tankillinen per ilta, ei vaikuttanut lupaavalta. Seuraavana iltana sahasin kaksi tankillista ja parhaina iltoina kolmekin. Niskoja jumitti, kun sahan paino heitteli hartialta toiselle. En saanut kuviota käytyä loppuun kevätkeleillä, vaan yli puolet urakasta jatkui tänä keväänä innosta puhkuen uusien valjaiden kanssa.

Metsäammattilaisena uhosin, että minun jäljiltä taimikko ei ole liian tiheä eikä koivua jää kuin aukkopaikoille. Olenhan vinkannut metsänomistajille, että raivauksen jälkeen nuku yö ja seuraavana päivänä ota vielä puolet pois. Uusien valjaiden avulla työ helpottui, tekniikka kehittyi ja ajoittain raivaussaha oli kuin tanssipartneri, jota minä vein ja joka nätisti niiaillen kaatoi vesakkoa parketille. Välillä askeleet menivät taas ihan ristiin ja pahin mahdollinen tapahtui – useampaan kertaan. Terhakka säästettävä kuusi otti osuman ja kellahti kunttaan. Silloin pisti vihaksi.

Tilalle oli etsittävä lyhyempi rauduskoivun taimi, joka malttaisi kasvaa samaa tahtia kuusien kanssa.

Taimikkokuvio on nyt kunnossa. Kahden kasvukauden jäljiltä vesakkoa on tullut turkasesti lisää. Mutta vielä kisassa ykkösenä pilkkovat taivaanrantaa vasten kuusen taimet. Tiedän, että tämä ei ollut viimeinen kerta tässä taimikossa. Vielä yhden kerran se pitää perata ennen ensimmäistä harvennusta.

Entä raivaaja? Virallisia mittaustuloksia ei ole, mutta väitän että harva liikuntamuoto kuluttaa yhtä paljon kaloreita kuin raivaaminen. On palkitsevaa istahtaa mättäälle huilaamaan ja katsoa työnsä jälkeä. Tankata saha ja itsensä. Nauttia. Menkää kokeilemaan! Kohteet löydät omasta metsästä vaikkapa Metsään.fi-palvelusta.

Kirsi Järvikylä
kirsi.jarvikyla(at)metsakeskus.fi

Lue lisää Metsäkeskuksen blogikirjoituksia

Kirsi Järvikylä

Kirjoittaja on konnevetinen metsätalousinsinööri, joka työskentelee Metsään.fi-palvelun asiantuntijana Äänekoskelta käsin. Vapaa-ajalla kalenterin täyttävät harrastavan lapsiperheen pyörittäminen ja maaseudun kotityöt Etelä-Konneveden kansallispuiston maisemissa.