Riistanhoito talousmetsissä

Lisätietoja

Seija Tiitinen-Salmela
elinkeinopäällikkö, itäinen palvelualue
p. 029 432 4841
seija.tiitinen-salmela(at)metsakeskus.fi

Kasvatusmetsään jätetty riistatiheikkö antaa suojan riistalle. Kuva: Timo Niemelä

Riistalle tärkeät metsän rakennepiirteet liittyvät riistalajien perustarpeisiin, ravintoon ja suojaan. Hyvä riistametsä on sekametsää, jossa on runsas mustikkavarvusto sekä puuston koko- ja tiheysvaihtelua. Kuviotasolla riistametsän tavoitteena ovat vähintään kolmen puulajin sekametsät.

Alikasvos tarjoaa suojaa riistalle

Mänty- ja lehtipuuvaltaisissa metsissä kuusi tarjoaa metsäkanalinnuille elintärkeää suojaa pedoilta – erityisen tehokkaita ovat alikasvoskuuset.  Kuusikossa mänty ja lehtipuut päästävät valoa kenttäkerrokseen. Tämä hyödyttää mustikkaa, joka on kanalintupoikueille tärkeä suojan ja hyönteisravinnon lähde. Lisäksi mänty turvaa metson, koivu teeren ja leppä pyyn talviravinnon saannin.

Riistaa voidaan suosia jättämällä hoidettuunkin metsään tiheikköjä. Taimikonhoidossa ja harvennuksen ennakkoraivauksessa suojapaikoiksi on hyvä jättää neljästä viiteen riistatiheikköä hehtaarille. Niiden koko voi vaihdella muutaman puun ryhmästä aariin saakka. Riistan kannalta on eduksi ylimääräisen ennakkoraivauksen välttäminen. Riistatiheikköjen puuston tulisi olla vaihtelevaa. Oleellisinta on suosia kuusta ja mustikkaa.

Suon- ja pellonlaitametsät tärkeitä

Metsän ja suon tai vesistön ja pellon väliset vaihettumisvyöhykkeet ovat riistalle tärkeitä. Nämä vyöhykkeet ovat metsäkanalintujen tärkeimpiä poikueympäristöjä ja niiden olisi syytä pysyä aina metsän peittäminä. Parhaiten vaihettumisvyöhykkeiden hoitoon riistan näkökulmasta sopiikin erirakenteinen metsänhoito.