Siirry pääsisältöön

Muinaismuistot ovat luonnosta löytyviä jäänteitä esihistoriallisilta ja historiallisilta ajoilta. Osa muinaisjäännöksistä ovat hyvin nähtävissä, mutta monet ovat metsittyneitä ja kasvillisuuden tai maan peittämiä. 

Metsissä olevia muinaismuistoja ovat muun muassa ihmisen muinoin tekemät erilaiset kiviröykkiöt -latomukset ja -kehät, uhrilähteet ja -kivet, muinaiset asumusten jäännökset, linnoitukset ja vallit sekä kivet ja kalliopinnat, joissa on muinaisilta ajoilta kirjoituksia, kuvia tai muita piirroksia.

Metsänomistaja pääsee tarkastelemaan Museoviraston inventoimia muinaisjäännöksiä Metsään.fi palvelussa. Tarkempaa kohdekohtaista tietoa muinaisjäännöksen iästä ja laadusta saa muinaisjäännösrekisteristä.

Muinaismuistolaki suojaa ja Museovirasto valvoo

Muinaismuistot on suojeltu muinaismuistolailla. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty ilman lupaa.  
Museovirasto voi vahvistaa kiinteän muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajat joko maanomistajan hakemuksesta tai omasta aloitteestaan. Jos muinaisjäännöksen ja siihen kuuluvan suoja-alueen rajoja ei ole vahvistettu, suoja-alueen leveys on kaksi metriä muinaisjäännöksen näkyvissä olevista ulkoreunoista. Vain pieni osa muinaismuistoista on merkitty maastoon.

Vaikka itse muinaisjäännös on rauhoitettu, sijaintiympäristön metsätalous on sallittua. Metsätoimenpiteissä muinaisjäännös on kuitenkin otettava huomioon. Vaatimus kuuluu myös molempiin metsäsertifiointikriteereihin (PEFC ja FSC).

Tarvittaessa metsänkäyttöilmoitus lähtee Metsäkeskuksesta automaattisesti tiedoksi Museovirastolle. Pistemäisistä muinaisjäännöskohteista lähtee ilmoitus, jos metsänkäyttöilmoitus osuu 200 metrin säteelle ja aluemaisista, jos metsänkäyttöilmoitus osuu 30 metrin säteelle.

Muinaismuistojen huomioiminen metsänkäsittelyssä

Muinaismuistot ja niiden suoja-alueet on huomioitava etenkin hakkuun toteutuksessa, puun korjuussa ja maanmuokkauksessa. Muinaisjäännös tulee merkitä maastoon näkyvästi ennen toimenpiteitä.

Hakkuun yhteydessä puustoa saa poistaa varovaisuutta noudattaen myös muinaisjäännöksen vierestä ja päältä. Puuston poistolla ja raivauksella kasvillisuuden peittoon jääneet kohteet voidaan tuoda paremmin esiin ja voidaan estää myrskyvaurioiden syntyminen muinaisjäännökselle. Säästöpuita ei tule sijoittaa muinaisjäännöksen yhteyteen, koska myrskyllä kaatuvien puiden juurakoiden nouseminen voi rikkoa muinaisjäännöksen rakenteen. 

Puutavara varastoidaan aina etäälle muinaisjäännöksestä ja hakkuutähteet pyritään korjaamaan pois rakenteiden päältä ja lähietäisyydeltä kaikissa hakkuissa. Korjuu-urat on suunniteltava siten, ettei koneilla rikota muinaisjäännöstä. Rakenteiden ylitse ei saa ajaa edes maan ollessa roudassa tai lumen peittämänä. 

Suurin osa metsätalouden toimenpiteiden muinaisjäännöksille aiheuttamista vahingoista tapahtuu koneellisen maanmuokkauksen yhteydessä. Hakkuun yhteydessä voidaan muinaisjäännöksen reunat merkitä tulevaa maanmuokkausta varten tekemällä reunapuista tekopökkelöitä. Maanmuokkauksessa muinaisjäännös ja sen suoja-alue jätetään muokkaamatta. 

Uutta puustoa ei tule kasvattaa muinaisjäännöksen läheisyydessä. Taimikonhoitovaiheessa ja myöhemminkin muinaisjäännöksen säilyminen on helpompaa, jos kohde pidetään puustosta vapaana, jolloin se erottuu ympäristöstään selvästi.

Muinaisjäännös lähimetsineen voi soveltua vapaaehtoiseksi suojelukohteeksi METSO-suojeluohjelmaan, mikäli luontoarvoja on riittävästi.