Metsäpalot

Lisätietoja

Markku Remes
metsänhoidon johtava asiantuntija
puh. 029 123 4938
markku.remes(at)metsakeskus.fi

Suomessa palaa keskimäärin 300–800 hehtaaria metsää vuodessa.  Suurimmat metsäpalot vuosittain ovat 50–100 hehtaarin suuruisia. Vuonna 2016 pelastustoimi on tilastoinut 976 metsäpaloa. 

Suomessa palot ovat yleensä pienialaisia. Maastopalon yleisin syttymissyy on ihmisten varomaton avotulen käsittely.

Metsätöissä on metsäpalo- ja ruohikkopalovaroitusten aikaan noudatettava erityistä varovaisuutta.  Raivaussahasta tai kirveen osumisesta kiveen voi syntyä kipinä, joka voi sytyttää palon. Riski on sama myös koneellisissa metsätöissä. Kaivurin kauhan tai työkoneiden telojen ja ketjujen käytöstä voi syntyä kipinöitä. 

Metsäpalojen havainnointi ja sammutustyöt ovat pelastusviranomaisten vastuulla. Ensisijainen vastuu tulipalojen ehkäisystä sekä omasta ja ympäristön turvallisuudesta huolehtimisesta on jokaisella henkilöllä itsellään.

Metsäpalotyypit

Metsäpalot luokitellaan sen mukaan, mitä paloaineiskerrosta ne pääosin kuluttavat. Eri palomuodot esiintyvät usein samassa palossa eri olosuhteissa.

  • Maapalo: Tuli etenee pohja- ja maakerroksessa. Edellyttää orgaanista ainetta kuten humusta tai turvetta, ja palo etenee tätä kerrosta kuluttaen. Maapalolle tyypillistä on hidas, kytemällä tapahtuva hehkupalaminen. Turveainekset ovat hienojakoisia ja tiiviitä, joten maapalo pystyy kerran sytyttyään etenemään hitaasti kuivaamalla varsin kostaessakin aineksessa huomattavan pitkiä aikoja, jopa useita kuukausia. Palo on hankalasti havaittavissa ja toisinaan jopa näkymättömissä, joten sen sammuttaminen perinteisin menetelmin on hankalaa. Tyypillistä maapalolle on sen paloa säilyttävä ominaisuus, jolloin palo voi myöhemmin, suotuisissa olosuhteissa, levitä pinta-paloksi ja latvapaloksi.
  • Pintapalo: Palo etenee polttaen kenttä- ja pohjakerroksen aineksia. Palon eteneminen on yleensä helposti ennustettavissa ja palon sammutus maapaloa selkeämpää.
  • Latvapalo: Latvapalossa tuli on noussut puiden latvustoon.  Edellyttää yleensä kovaa pintapalon voimakkuutta ja kovaa tuulta. Palon on pystyttävä siirtymään pensaskerroksen, alikasvoksen ja kuivien alaoksien avulla latvukseen ja sen jälkeen puusta toiseen. Latvuspalon ennustaminen ja estäminen on metsäpalotorjunnan vaikeimpia tehtäviä. Latvapalona leviävä metsäpalo on korkeaintensiteettinen ja lähes aina vaarallinen.

Metsäpalon ennaltaehkäisy

Metsien paloriskiä ennustetaan palojen ennaltaehkäisemiseksi. Paloriskin arviointi on Ilmatieteenlaitoksen tehtävä. Metsäpaloindeksi perustuu metsämaaston kuivuuden arviointiin säähavaintoja ja laskentamallia käyttäen.

Kasvupaikkatyypeistä paloherkkyys on suurin kuivahkojen, kuivien ja karukkokankaiden eri kehitysvaiheiden metsillä.  Muilla kasvupaikoilla paloherkkyyteen vaikuttavat puulaji ja metsikön koostumus. Runsas hakkuutähteen määrä lisää paloriskiä. Lisäksi heinittyneillä aloilla paloriski on aina vähäheinäistä aluetta suurempi.

Metsäpalon jälkeen

Metsäpalon jälkeen on hyvä tarkistaa metsikön kunto ja varmistaa, onko alueella riittävästi metsälain tarkoittamaa kasvatuskelpoista puustoa. Jos alueella on tasaisesti jakautuneena kasvatuskelpoista puustoa metsälain vähimmäismäärän verran tai sitä enemmän, tuho ei edellytä puuston uudistamista. Jos tuhoalueella tehdään puunkorjuuta ja sen seurauksena syntyy yli 0,3 hehtaarin avoin alue, tai kasvatushakkuun jälkeinen lakiraja alittuu, seuraa hakkuusta samalla myös metsän uudistamisvelvoite.

Metsätuhoista aiheutuvia taloudellisia menetyksiä vastaan metsänomistaja voi suojautua vakuutuksella

Lisätietoa maastopalojen määristä ja syistä: Pelastustoimen taskutilasto

Lisätietoa Suomen metsien paloherkkyydestä ja palotorjunnasta löydät Luonnonvarakeskuksen julkaisusta.