Ilmastonmuutos ja metsänhoito

Lisätietoja

Markku Remes
metsänhoidon johtava asiantuntija
puh. 029 432 4938
markku.remes(at)metsakeskus.fi

Ilmastonmuutos vaikuttaa Ilmatieteenlaitoksen mukaan tulevaisuudessa eniten Suomessa ja muilla pohjoisilla alueilla. Talvet lämpenevät vielä kesän säitä enemmän. Suomen metsät hyötyvät lähivuosikymmenien aikana lämpenemisestä ja hiilidioksidin määrän kasvusta. Samalla kuitenkin metsätuhojen riskit kasvavat äärevöityvien sääilmiöiden lisääntyessä.

Harvenna puusto ennen runkojen riukuuntumista

Metsänhoidossa on syytä varautua siihen, että voimakkaat tuulet ja runsas kostean lumen määrä aiheuttaa rasitusta puille. Tuuli- ja lumituhoja voidaan vähentää tekemällä taimikonhoitotyöt ja harvennushakkuut ajoissa, jolloin puiden rungot vahvistuvat ja latvustot eivät pääse riukuuntumaan. Riukuuntuneet latvustot taittuvat helposti lumikuorman alla.

Vältä voimakkaita harvennuksia ja valitse puulaji kasvupaikan mukaan

Tuulituhoja voidaan vähentää myös välttämällä voimakkaita harvennuksia sekä rajaamalla avohakkuualat mäet ja pehmeiköt huomioon ottaen siten, että vallitsevat tuulet vaikuttavat reunametsään mahdollisimman vähän.

Ennusteiden mukaan voimakkaat sateet lisääntyvät, jolloin alavilla paikoilla voi olla ajoittain tulvia. Toisaalta kesäkauden pitkät kuivat jaksot lisääntynevät. Siten metsänviljelyssä tulee ottaa erityisen tarkasti huomioon puiden menestyminen kulloisellakin kasvupaikalla. Kuusta ei tule viljellä tulvaherkillä alavilla mailla eikä myöskään kuivuudelle herkillä kallioisilla tai karkeilla maapohjilla. Lehtipuut, erityisesti hieskoivu, kestävät hyvin ajoittaisia tulvia. Mäntyä kannattaa suosia kuivilla kasvupaikoilla, sillä se on sopeutunut siihen hyvin.

Suosi sekametsiä

Ilmaston lämmetessä hyönteisillä on edullisemmat lisääntymisolot. Samaan aikaan vieraslajeilla on entistä paremmat mahdollisuudet selvitä Suomen talvien yli. Erityisen herkkiä monille tuhohyönteisille ja sienitaudeille ovat kuuset, mutta myös männyillä ja lehtipuilla on tuholaisia. Metsänhoidossa tulisikin suosia sekametsiä, jolloin yksittäiselle puulajille sattunut epidemia ei tuhoa laajoja metsäalueita.