Puunkorjuun ja maanmuokkauksen vesiensuojelutoimenpiteillä pyritään siihen, että pintavesien ekologinen tai kemiallinen tila ei heikkene.
Kun maanpinta rikkoutuu joko maanmuokkauksessa tai koneiden ajourissa, syntyy eroosioriski, eli kiintoainetta voi irrota ja lähteä liikkeelle. Mitä lähempänä vesistöä kiintoainetta irtoaa, sitä todennäköisemmin se päätyy vesistöön.
Vesistöjen ja pienvesien varteen jätettävän suojakaistan rikkomaton maanpinta ja pintakasvillisuus vähentävät ja estävät kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista hakkuualalta vesistöön sekä lisäävät talousmetsien luonnon monimuotoisuutta.
Suojakaistan leveys on usein helppo määrittää kasvillisuuden ja pensaskerroksen perusteella, mutta etenkin rinnemailla sen leveys määritetään tapauskohtaisesti.
Puunkorjuussa vältetään purojen ja norojen ylityksiä. Ellei niitä ole mahdollista kiertää, niin ylityspaikan tulee olla maaperältään mahdollisimman kantava. Lisäksi ylityspaikka suojataan tarvittaessa hakkuun ajaksi latvuksilla ja puilla tai tilapäissillalla, jotka poistetaan uomasta hakkuun päätyttyä.