Siirry pääsisältöön

Tekstivastine Mättäällä-podcastin Luonnontuotteista liiketoimintaa -jaksosta

Tämä on tekstivastine Metsäkeskuksen Mättäällä-podcastin jaksosta, jossa keskustelevat podcastin vieras Petri Koivisto ja juontaja Eetu Koho.

Puhuja 1, Petri Koivisto:

Hienous on, että mikä meillä on ollut ajatuksena, että metsä kasvattaa ja me käytetään sitä tavallaan hyödyksemme sitten. Ei tarvita ulkoisia tuotantopanoksia ja näin ollen saadaan joka vuosi kerätä, kunhan tehdään se fiksusti ja metsää kunnioittaen.

[intro, musiikkia] Puhuja 3:

Tervetuloa Mättäälle! Tässä Metsäkeskuksen podcastin jaksossa äänessä on luonnontuotealan yrittäjä Petri Koivisto. Juontajana Eetu Koho.

Puhuja 2, Eetu Koho:

Kun puhutaan luonnontuotteista metsänomistajan näkökulmasta, niin millä tavoin sieltä puolelta voitaisiin metsänomistajille saada lisätuloja?

Koivisto:

No ainakin kuusenkerkän karhu on yksi semmoinen paikka. Jos sulla on hyvä kuusikko, mihin voit myydä keruuoikeuden, niin me ollaan maksettu 50 senttiä kerätyltä kilolta siitä metsänomistajalle. Mutta muita vaihtoehtoja esimerkiksi sitten leikkohavujen keruu omasta metsästä ja niiden myyntituottoja. Esimerkiksi Heikki Puputti Eurassa touhuaa leikkohavujen kanssa. Joulukuuset on tietysti vanha perinteinen. Pakurin kasvatusta nykyään enenevässä määrin, se on aika hyväkin lisätulo mun mielestä. Suomessa on pari eri firmaa jotka tuottaa niitä pakuriymppejä, mistä voi ostaa ympit. Voi ympätä itse puihin tai sitten voi ostaa palvelun, jossa nää firmat tulee tekemään ympit sulle suoraan puuhun ja 5-6 vuoden päästä sitten kerätään satoa niistä ja tehään metsästä lisätuloa. Siinähän tää hienous just on, että mikä on meillä on ollut ajatuksena, että metsä kasvattaa ja me käytetään sitä tavallaan hyödyksemme. Sitten ei tarvita ulkoisia tuotantopanoksia ja näin ollen saadaan joka vuosi kerätä, kunhan tehdään se fiksusti ja metsää kunnioittaen.

Koho:

Me ollaan nyt täällä Nordic Herbs Oy:n tehtaalla, joka Yrttipajanakin tunnetaan ja tuohon tuli just tuotantorekka pihaan niinku joku saattoi peruutusäänestä kuullakin, niin kerrotko vähän. Meillä on tässä kaikennäköistä konetta ja vempainta piha täynnä ja säkkiä ja muuta niin minkänäköistä vempainta täällä on ja mitä kaikkea täällä tehdään?

Koivisto:

No oikeastaan meillä on ihan kaikkea siitä, että lähdetään kasvattamaan taimia silloin keväällä ja viedään ne taimikasvattamoon ja periaatteessa se on jo ihan oma alansa, että siinäkin koneet helpottaa huomattavasti, että saadaan kennot täytettyä koneellisesti eikä tarvitse käsiä käyttää.

Nyt me ollaan aika paljon, koska yrtin tai yrtin siemenet on niin pieniä, että ne joutuu melkein laittaa käsipeliä sinne sisään, että koneet on yleensä vähän liian suuria siihen tarkoitukseen.

Kyllä kaikissa näissä toimenpiteissä mitä tehdään niin koneet auttaa huomattavasti. Me kuivataan kaikki. Meillä on kaikki oikeastaan kuivattuja yrttejä paitsi kuusenkerkät oikeastaan kerätään suoraan pakkaseen ja ne lähtee sellaisena sitten asiakkaille, mutta kaikki, voisi sanoa että valtaosa tuotteista kuivataan aina, että tuo meille tehtaalle ja niistä sitten tuolla on varrenpoistajaa ja tulolajittelijaa ja monitasoseulaa ja jauhatusmyllyä ja sekoittajaa.

Kyllä tää yrtti homma sitten ihan oikeastaan löytyi sillä että etsi vanhoja perinneteoksia ihan Suomesta, että mitä täällä on touhuttu aikaisemmin ja löytyi paljon, paljon hyvää kirjallisuutta, että mitä ihan tässä alle 100 vuotta sitten valtiokin on itsessään ohjannut ihmisiä käyttämään enemmän yrttejä metsästä ja marjoja ja kaikkea mitä siellä kasvaa syötäväksi. Tavallaan sen perinteikkään kirjallisuuden kautta ja kysymällä älyttömästi kysymyksiä ja varsinkin vanhemmilta ihmisiltä, että miten teidän kotona joskus aikanaan käytettiin yrttejä ja sieltä löytynyt mielenkiintoisia tarinoita sitten kuitenkin. Ja tää on just se oikeastaan minkä takia mikä sai mut innostumaan alalle, että tää on vaan semmoista katoavaa kansanperinnettä että sen vuoksi haluaisin näitä menneitä perinteitä elvyttää ja pitää sen elossa jatkossakin. Koska mun mielestä ne on toiminut tuhansia vuosia ja miksi ne ei toimisi jatkossakin?

Koho:

Kyllä varmasti näin. Onko se nimenomaan se Suomen puhdas luonto mikä toimii tässä kilpailuetuna? Onko meillä jotain täällä just paremmin mitä ehkä siellä ulkomailla ei pystytä sitten tekemään niin hyvin?

Koivisto:

No kai se tekeminen tulee tietysti kokemuksen kautta, mutta meillä on tosiaan ainutlaatuinen ympäristö. Meillähän on tutkitusti, mehän kilpaillaan Uuden-Seelannin kanssa siitä, että kumpi nyt on parempi tässä: kummalla on puhtaampi ilma tai kummalla puhtaampi vesi, eli meillä on siis setuppi on hyvinkin pitkälti kunnossa täällä meidän maassa, mutta meillä on tosi pitkä valojakso, mikä sitten on just se uniikki pieni lisä tähän, että miksi suomalaiset yrtit on niin kovia, että meillä on aromaineita helposti huomattavasti enemmän kuin muissa muunmaalaisissa kasveissa, mutta se tietysti on vaan kasvikohtainen juttu, että ei me voida tuoda Intiasta välttämättä mitään kasveja tänne. Me ei välttämättä edes saada kasvamaan täällä.

Mutta ne kasvit mitkä tänne ympäristöön sopii, niin niistä tulee älyttömän laadukkaita. Ja kyllä mä uskaltaisin väittää, että meillä on maailman mittakaavassakin tosi tosi laadukasta tuotantoa ihan alusta loppuun asti. Kun vielä opitaan vähän hiomaan sitä lisää entistä paremmaksi niin varmasti ollaan maailman kärkikastia.

Koho:

Onko tässä semmoista vientiaspektia sitten, että jos meillä on se puhdas luonto ja tosi erilainen valoaspekti tässä, millä saadaan sinne niitä makuja ihan eri lailla kuin muualla, niin viedäänkö meiltä sitten näitä yrttejä muualle vai onko se vielä tavallaan tulossa?

Koivisto:

No kyllä se tavallaan se vientitouhu on alkanut jo tässäkin vaiheessa, että onhan meiltä lähtenyt paketteja Islantiin, Tanskaan, Amerikkaan, Kanadaan, Argentiinaankin on tainnut lähteä, Australiaan, Etelä-Koreaan, että kyllä jotain pieniä nyyttejä lähtenyt sinne tänne ympäri maailmaa nyt jo tässä kohtaa, mutta mitään semmoista isoa kalaa ei ole vielä saatu kiinni mistään. Ongelmahan totta kai on se, että jos me nyt verrataan egyptiläistä yrtintuotantoa suomalaiseen yrtintuotantoon, sen hinta on aika eri, että jos toisessa paikassa pojat painaa senttien tuntipalkoilla, niin tota, on se selvää että se ei tuu täällä ilmatteeksi mitenkään.

Meillä on niin älyttömän kallis tää meidän tuote, että se on ehkä se isoin ongelma, mutta en mä silti näe, että se perustavanlaatuisesti olisi ongelmana kuitenkaan, kun se laatu on niin älyttömän hyvä meillä, niin kyllä laadusta ollaan valmiita maksamaan. Että varmasti löytyy se meidän oma markkina jostain, mutta ei se tule olemaan mitään valtavaa se markkina välttämättä koskaan. Me ollaan myös pieni maa ja pieni toimija, ei meistä tulla ikinä saamaan semmoisia määriä ulos, mitä on joku Kiina haluaisi, jotain miljoonia kiloja yrttejä. Että tota koitetaan nyt pysyä kymmenissä tai sadoissa, tuhansissa kiloissa tässä vaiheessa. Ja sitten katsotaan mihin ala menee, mutta toivottavasti ala kasvaa koko ajan ja ihmiset innostuu enemmän alalle ja saadaan tosiaan markkinaa sitten ulkomailta enemmän. Sehän on se kaiken a ja o. Että markkina löytyy.

[välispiikki] Puhuja 3:

Tiesitkö, että luonnontuoteala ei ole vaihtoehto perinteiselle metsätaloudelle, vaan erinomainen lisä metsänomistajille saada metsistä ansaintaa muustakin kuin puun myynnistä?

Koho:

Jos mennään takaisin sinne puhtaaseen metsään ja me mietitään, että sieltä nyt sitten kerätään erinäköisiä villiyrttejä ja kuusenkerkkää ja ympätään sinne tuota pakuria sinne puuhun, niin onko siinä sitten jotain haittaa sille perinteiselle metsän tuottamiselle metsäbisnekselle, että myydään sitten niitä valmiita puita. Pilaako se puut ja pilaako sen metsän, että sieltä keräillään ja siellä istutetaan erinäköisiä luonnontuotteita?

Koivisto:

No ei missään nimessä. Siis varmaan mitä eniten kerätään metsästä tällä hetkellä on kuusenkerkät ja mehän koulutetaan joka ikinen ihminen ketä meille tuleekaan. Me kerrotaan, mitä sen pitää tehdä, ettet sä vahingoita sitä puuta. Tavallaan kun sieltä kuusen helmasta saa kerätä kaikki, mutta nyrkkisääntö on hyvä, että kolmasosa kerätään aina per puu. Sitten ei pitäisi olla juurikaan mitään haittaa sille puulle.

Koho:

Eli ei imetä sitä tyhjäksi aina sitä segmenttiä, missä milloinkin ollaan.

Koivisto:

Niin nimenomaan, mutta tavallaan tääkin on tässä sellainen asia mitä voidaan miettiä niin monelta eri kantilta, että metsänomistaja tietysti voisi saada hyötyä siitä, jos me kerättäisiin joku taimikko, kun me kerättäisiin kaikki yrtit juurineen pois sieltä, niin silloin se metsä itsessään valmistuu nopeammin sieltä kun ei ole kilpailua niin paljon niistä yrteistä. Tavallaan sitä voidaan käyttää hyvässä ja pahassa, mutta tässäkin tapauksessa se suuri keruu, että kaikki kerättäisiin pois, se auttaisi sitä metsää taas kasvamaan enemmän. Se olisi se hyöty, vaikkei siellä rahaa vaihdettaisikaan.

Kuusenkerkistä tosiaan vaihdetaan rahaa ja pakurista usein. Pakurin kasvattaminen tavallaan pilaa sen koivikon, mihin sitä ympätty, mutta sitten taas siinä on aika paljon kovempi tuotto siinä pakurissa kun sitten taas olisi koivuissa ja sen jälkeen sen koivunkin pystyy vielä myymään energiapuuna tai polttopuuna.

Koho:

Että käyttötarkoitus vähän vaihtuu, mutta tavallaan siinä nyt vaan sitten lasketaan Excelissä, että kummin päin nää rahat nyt halutaan ja mikä on voittavin yhteenlasku.

Koivisto:

Joo ja harvoin puhutaan mistään satojen tai tuhansien hehtaareitten koivuympätyistä puista muistaa, että missä pakuria kasvatetaan. Ne on yleensä aika pieniä aloja kuitenkin. Ja sitten tässä saadaan hyvät tuotot niistä, että se on niin suhteellista tämä kaikki.

Koho:

Miten kun sä sanoit tuossa alkupuolella, että teillä on hirveät massat ja määrät, joita rummuttaa täällä tehtaat, niin mistä te keräätte? Onko teillä sitten omat maat vai onko tässä jotain keruuoikeuden myyntiä, vuokraamista?

Koivisto:

No se on tietysti, koska meillä on Suomessa uniikki asia siinäkin suhteessa, että me saadaan kerätä luonnonvaraisia kasveja jokamiehen oikeuksilla. Että meillä on kaikilla oikeus mennä muiden maille keräämään ruohovartisia kasveja, mut sitten siinä kohtaa kun sen kasvin varsi muuttuukin puiseksi, niin sitten tarvitaan sen metsänomistajan lupaa elikkä näihin kasveihin, esimerkiksi männyn neulasia kun kerätään, tarvitaan maanomistajan lupaa. Kuusenkerkkiin tarvitaan maanomistajan lupaa, koivunlehtiin… Kaikki missä on se pieni, pieni puinen varsi, kanerva on vastaavanlainen, mutta sitten taas esim. katajanmarjoja saat kerätä, vaikka siinä on tavallaan myös sama, että siinä on pieni puuvartinen, puinen varsi pitää sitä marjaa siellä puussa, niin niitä saa kyllä kerätä jokamiehenoikeudella.

Mutta tässä just tuli niitä kasveja, mitä sieltä voi hyödyntää, niitä voi kuivata itse ja tehdään sopparit meidän kanssa, että jos sulla on omat kuivaustilat ja vastaavat, sä voit soittaa mulle ja ottaa yhteyttä täältä voitaisiin vaikka 100 kiloa tänä vuonna koivunlehteä kuivata teille. Että miltäs kuulostaa ja sitten me käydään vuoropuhelua siitä, että mimmoiset tilat on ja oletteko te ennen tehnyt tätä ja käydään läpi kaikki kaikki aspektit siinä, että miten voitaisiin päästä yhteistyöhön.

Me yritetään vaan nyt kasvattaa markkinaa, että sitten meillä on enemmän ja enemmän töitä tarjota ihmisille, että olisihan tää mun mielestä tosi tärkeää, että me saataisiin enemmän lisätuloja metsästä. Jotain muutakin kuin pelkästään sitä mihin on totuttu.

Koho:

Mihin näitä sitten käytetään? Sanopa nyt joku eksoottinen käyttötarkoitus? Tuleeko sulle heti mieleen joku?

Koivisto:

Ei sitä tarvitse eksotiikkaa lähteä ekana hakemaan. Meillä on vaikka koivunlehtiä pienessä pussissa kuivattuna ja niitä voi heittää heittää sun löylyvatiin, kun pistät saunan päälle ja saat sen koivuntuoksun sinne saunaan nätisti ilman mitään kemiallisia juttuja tai mitään ihmeempää. Ihan suoraan sieltä metsästä se koivu tulee sun saunaasi, kun sen ostaa Yrttipajan pussissa löylytuoksuna.

Mutta sitten meillähän on kaiken maailman mausteita mitä vaan Suomessa kasvaa: meksikonrakuunasta basilikaan, timjamia, kirveliä, tilliä, persiljaa - ihan kaikkea.

Sitten on totta kai tuoksuampiaisyrtti ja salvia, mitkä on vähän tuntemattomampia ihmisille, anisiisoa, siankärsämöä, metsästä kerätään villivadelmia, ne on aivan älyttömän hyvää teematskua. Mustaherukan lehtiä.

Nyt alettiin keräämään viime vuonna männynneulasia, koska havaittiin, että siinä on jotain vaikutuksia, että se auttaisi hengityselinten sairauksissa. Sieltä löytyi hyvä dataa ja me alettiin heti keräämään niitä ja sitten saatiin kaupaksi ihan kivasti. Myös kuusenkerkkiä alkoi menemään viime vuonna ihan älyttömästi. Just samasta syystä, uskoisin.

No niitähän on perinteisesti käytetty just hengityssairauksiin ja tämmöisenä flunssakautena, niin ei se ole mikään yllätys ja salaisuus muutenkaan, että ihmiset tykkää niitä käyttää.

[insertti] Puhuja 3:

Tiesitkö, että suomessa kerätään vuosittain arviolta 10 000–20 000 kiloa kuusenkerkkää jalostettavaksi?

Koivisto:

Ylipäätään muutenkin siis muistaakseni neljäkymmentäkolme prosenttia nykyisessä käytössä olevista lääkkeistä on suoraan johdettu luonnon yrteistä, luonnon kasveista.

Koho:

Onko jotain muuta? Onko lähteekö teiltä jotain silmänympärysvoiteeksi menevää yrttiä tai mitään tämmöisiä? Mitä muita aloja on semmoisia, mitkä hyödyntää tätä?

Koivisto:

No joo siis kyllähän oikeastaan yrteissä on valtava… niillä on valtava potentiaali, ne käy ihan hyvinkin moneen paikkaan. Just pari viikkoa sitten oltiin Helsingissä japanilaisten kanssa pitämässä palaveria, heillä on hyvin vanha firma, satakolmekymmentäseitsemän vuotta vanha firma, ja he on tehnyt tämmöisiä eteerisiä öljyjä, uuttanut ulos kasveista.

He valmistaa pääsääntöisesti kaikennäköisiä tuoksuja ja nyt heitä kiinnosti täällä pohjoinen tuoksu. Just että mitä täältä tulisi: koivu, mänty, kuusi annettiin heille. Totta kai nokkostakin, kaikkea, mitkä meille on semmoisia tärkeitä kasveja.

Kosmetiikkateollisuus käyttää jonkun verran, ihan nää paikalliset kotimaisetkin. Tuossa kesällä kerättiin just saarnipuun lehtiä, ne lähti Ranskaan. Sitten taas se on tommoinen maailman suurin kosmetiikkatalojen ”sourcaaja”, hän halusi pohjoisia raaka-aineita, nimenomaan pohjoista saarnipuun tuoksua. Sitä sitten kerättiin heidän tehtaalle. Nyt odotellaan, että miten tää homma jatkuu.

[insertti] Puhuja 3

Tiesitkö, että pohjoisen kesän pitkä valoinen jakso voimistaa luonnontuoteraaka-aineiden aromeja ja se on ehdoton myyntivaltti suomalaisille luonnontuotteille?

Koivisto:

Panimot käyttää, olutta valmistetaan nykyään angervosta, nokkosesta, koivusta – ihan mitä vaan ikinä voit ajatella. Suomessa on kuitenkin aika monta olutpanimoa nykyään. Tavallaan musta tuntuu, että kun myydään kaikki hyvinkin raakana suoraan ulos, että me tavallaan annetaan se meidän aarrearkku jollekin ihan ilmatteeksi, että me voitaisiin viedä se paljon pidemmälle se jalostus siinä ja jalostusaste nimenomaan, että saisi vähän paljon enemmänkin.

Mut me ollaan vielä varsin nuori toimija ja ollaan yritetty nyt keskittyä pelkästään tähän mitä tehdään, että sitten kun saadaan kivijalka tavallaan kuntoon, sitten voidaan tehdä kaikkea muuta.

Koho:

Miten sä näet tän alan tulevaisuuden? Ilmeisesti koko ajan ollaan kasvussa ja tilaa olisi. Mikä on semmoinen seuraava suuri läpimurto, mitä tällä yrtti- ja luonnontuotealalla odotellaan? Onko se nimenomaan se, että Suomesta päästäisi viemään enemmän tuonne ulkomaille vai miten sä näet? Onko alalla jotain tämmöisiä aukkoja mitkä pitäisi vielä täyttää?

Koivisto:

Siis ihan varmasti ainakin Suomen mittakaavassa. Suomihan on tosi alkutekijöissä tässä yrttitouhussa ylipäätään, että onhan täällä varmasti yli 40 vuotta touhuttu yrttien kanssa, mutta se ala on ollut ihan älyttömän pieni, että se on tavallaan ollut autotalleissa. Nyt mikä on tapahtunut tässä viimeisen viiden vuoden aikana, on ollut hieno huomata, että siis etenkin kosmetiikka on lähtenyt ihan käsistä, juomateollisuus käyttää koko ajan enemmän yrttejä, mutta myös tää meidän jalostava teollisuus.

Niin, no me ollaan nyt hyvä esimerkki siitä, että me ollaan investoitu joka ikinen vuosi suurin piirtein tuotantoon ja ollaan saatu hommat kasvamaan. Myös pohjoisessa Arctic Warriors tekee hyvää työtä, he on investoinut paljon siellä. Nyt just Itä-Suomeen rakennetaan uutta pakastekuivaamoa, mikä on oikeasti teollisen mittakaavan laitos. Että sitten taas saataisi marjoja. Siellä on hirveästi marjojen tuotantoa, että siellä ajateltiin, että saataisiin marjoja, saataisiin tavallaan korkeampi jalostusarvo niille. Ja nyt siellä on pakastekuivattu nousemassa pystyyn.

Että kyllä hirveästi ollaan investoitu kuitenkin alalle – toki on se pienemmässä mittakaavassa mitä metsäteollisuus noin yleensä ehkä Suomessa, mutta kuitenkin se on musta tosi tärkeä ja hyvä signaali että ala investoi koko ajan. Se on aina hyvä merkki.

Koho:

Muistatko sä, mikä oli ihan ensimmäinen yrtti tai semmoinen oivallus, minkä sä oot tehnyt, että hei tästä voisi olla semmoiseksi tuotteeksi minkä mä saan myytyä tai minkä sä oot ihan konkreettisesti myynyt?

Koivisto:

Mehän aloitettiin siitä, että me ostettiin olemassa ollut firma, joten siellä oli sata tuotetta valmiina, mistä lähdettiin liikkeelle. Eli ensin me lähdettiin ehkä sitä kautta liikkeelle, mitä me ei haluta myydä, että mitkä ei nyt myy, että me yritetään saada vähemmäksi sitä kavalkadia, koska oli hirveän vaikea ottaa haltuunsa koko setti, mitä meillä oli myynnissä. Se 50 kasvia ja 100 tuotetta. Aivan hirveästi siis töitä siihen, että saa aloitat just tästä. Olisi ollut paljon helpompi lähteä siitä liikkeelle siitä, että sulla olisi koivunlehteä, kuusenkerkkä ja nokkonen ja sitten lähdet katsomaan, ketkä niitä haluaa. Ja sitten pistät siihen lisää. Nyt lähti vähän päinvastoin tavallaan, että meidän piti karsia sitä.

Mutta haluaisin nähdä, että meillä olisi satoja hehtaareja yrttejä ympäri Suomea kasvamassa ja siellä olisi mitään ihmeellisempiä kasveja, mitkä vaan täällä kasvaa. Että kyllä me koko ajan koitetaan jotain uutta lisätä. Mutta markkinoista se kaikki lähtee, mitä markkinat haluaa. Meillä me ollaan siitä uniikki firma, että jos joku tulee meille ja kysyy, että saako teiltä sitä, niin sanotaan, että ei vielä, mutta katsotaan ensi vuonna. Me halutaan kokeilla kaikkea uutta just ja jos joku oikeasti haluaa jotain semmoista mitä meillä ei ole, niin me halutaan tehdä se sille.

Koho:

Miten sä näet sen, että jos nyt esimerkiksi mä omistaisin läntin metsää tuolta, niin kuinka ison panoksen se multa vaatisi, että mä pystyisin ruveta hyödyntämään näitä siellä olevia luonnontuotteita. Mitä se multa vaatisi?

Koivisto:

Otat sangon ja puukon mukaan ja lähdet metsään kävelemään ja katsomaan mitä sieltä löytyy. Kaikki metsät on vähän erilaisia. Sulla voi olla siellä kanervaa tai siellä voi kasvaa sieniä, voi olla hyvä katajapaikka, mitä hyvänsä. Nää on vielä aika iisejä kaikki näistä, mutta totta kai täytyy ensin vähän kartoittaa sitä markkinaa mitä ylipäätään firmat ostaa ja missä päin ne sijaitsee. Koska jos ne haluaa sen tavaran tuoreena, niin sit ne pitäisi olla aika lähelläkin mielellään. Toiset voi ostaa sulta pakasteena jotain, mut sitten määrä pitäisi olla aika iso yleensä.

Mutta se kuivaus on helppo tekniikka. Periaatteessa kuivurin voi rakentaa vaikka itse, mutta sen pitää olla hyvä ja laadukas. Ei me suostuta ostamaan sitä kamaa sulta, jos se on kuivattu ihan miten sattuu tai et ole ottanut selvää siitä, että millaista pitäisi olla. Mutta kyllä me yleensä autetaan sitten alkuun vähäsen. Tai aika paljonkin itse asiassa, koska mekin halutaan, me ollaan yhteisellä asialla kaikki, että me saadaan just sitä mitä me halutaan ja tarvitaan.

Koho:

No miten jos sitten mä nyt asun täällä jossain kaupungissa ja se mun läntti on tuolla jossain pohjoisessa, niin onko joku taho – löytyykö se teidän suunnalta tai onko semmoista jotain muuta tahoa – joka voisi tehdä tän mun puolesta? Mulla on metsäpläntti, jonka mä haluan hyödyntää täysin, siellä niinku puuta kasvaa, mut mä haluaisin, että sieltä kerättäisi ja kartoitettaisiin näitä luonnontuotteita, niin teettekö te semmoista kartoitusta myös tai onko olemassa semmoista tahoa, joka voisi tehdä sen mun puolesta? Että jos mä vaan laitan kättä taskuun ja toivon että se Excelissä sitten jossain vaiheessa ynnää takaisin, niin onko tämmöistä mahdollisuutta?

Koivisto:

No siis kyllähän Metsäkeskus on nähnyt ihan älyttömästi töitä just tän eteen, että ne on yrittäneet yhdistää metsänomistajaa ja tätä jalostavaa teollisuutta. Että se on tehnyt todella hyvää työtä ja auttanut meitäkin monessa. Tehtiin promovideo tuossa muutama kesä sitten koivunlehden keruusta ja sieltä on tullut hirveästi apua kyllä.

Mutta tavallaan toi on ehkä vähän haasteellista vielä, jos sä itse asut jossain kauempana missä sun metsä on. Se on kyllä paljon helpompaa silloin kun sä oot siinä vieressä itse, että sä pystyt oikeasti hyödyntämään sitä suoraan siitä. Mutta totta kai se on visiossa ollut jo kaiken 7 vuotta, että meillä olis jossain kohtaa omat keruualat. Kaikista maakunnista löytyisi oma keruu- ja kuivausasema, minne sä voisit toimittaa sen tuotteen, mutta tuossa tapauksessa tavallaan riippuen siitä, mitä sun metsässä kasvaa, jos sun metsä on vaikka pohjoisessa sä itse oot stadissa, niin silloin se voi olla vähän haastavaa saada se tuottamaan ehkä, jollet sä itse anna sille mitään panoksia.

Toki jos sulla on vaikka hyvän kokoista kuusimetsää siellä ja saat sinne porukan keräämään niitä kuusenkerkkiä, niin silloin sä voit saada jotain tuloja niistä passiivisesti, mutta tavallaan sekin on vielä niin pienessä mittakaavassa. Mekin kerättiin kolme ja puoli tonnia tänä vuonna, niin se tuli kuitenkin varsin pieneltä alalta, että muutamalta sadalta hehtaarilta, sanoisin.

Koho:

Eli siinä mielessä markkinassa olisi tilaa, kun vaan nyt keksitään, että miten saadaan yhdistettyä ne jotka haluaa metsänsä antaa ja ne jotka haluaa mennä sieltä keräämään ja sitten taas jalostaa sitä?

Koivisto:

Ihan varmasti on markkinassa tilaa, mutta se että me saadaan sitä kokonaismarkkinaa kasvatettua sinne ulospäin, että saadaan isommat massat liikkeelle, sehän siinä on kaiken a ja o. Että kyllä se näistä jalostavista yrityksistä on kiinni se, että me saadaan riittävästi periaatteessa ostajia ja saadaan volyymia, niin silloinhan me pystytään. Silloin meille tulee myös ongelmaksi se, että mistä saadaan kaikki ne metsänomistajat tavoitettua, että ketä meille tuottaa sitä tavaraa tai keltä me saataisi saataisi keruuoikeuksia.

[insertti] Puhuja 3:

Tiesitkö, että luonnontuoteala on kasvuala erityisesti kansainvälisesti? Yritysten pieni koko jarruttaa kehitystä. Tarvitaan siis yhteistyötä ja verkostoitumista.

Koho:

Kerro erikoisin yrtteihin tai luonnontuotteisiin liittyvä asia, minkä sä oot kuullut, mihin niitä on käytetty tai mikä on sun niinku tämmöinen erikoisin yrtti- tai luonnontuotetarina?

Koivisto:

No pistitpä pahan, koska ehkä mä oon jo niin vanha gubbe tässä alalla, että ei mikään tunnu enää kovin erikoiselta. Että ehkä tota, se mikä on niin hienoa niin naisilla olemassa oma naistenyrtti, mikä on vähän all-around-yrtti elikkä poimunlehti. Niin se auttaa naiset naisia vähän kaikkiin vaivoihin. Kun taas miehillä on oma miestenyritti, nukkahorsma, mikä auttaa eturauhasvaivoissa. Etenkin vanhemmalla iällä se tulee varmaan eteen jossain vaiheessa meille kaikille, että eturauhanen alkaa prakaamaan sitten vähän vanhempana ukkona, niin sitten kannattaa ostaa Yrttipajalta nukkahorsmaa siinä kohtaa.

[insertti] Puhuja 3:

Tätä podcastia on rahoittanut Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto osana Hyvinvointia metsän elinkeinoista -hanketta.

Koho:

Mutta yhteenvetona kuitenkin koko tästä keskustelusta se, että jos nyt tunnistat että hei mulla on toi metsäpläntti ja mä en ole ihan varma, että mitähän siellä on, niin ei muuta kuin kumisaappaat jalkaan ja lapio ja sanko mukaan ja vähän tunnustelemaan, että mitä sieltä voisi löytyä. Onko siellä kenties rakkauden yrttejä tai kenties jotain muuta mitä pystyttäisiin hyödyntämään.

Koivisto:

Ehdottomasti elikkä sun pitää ensin tuntea se omaa maa-alueesi eli mitä se kasvaa. Sitten sä katsot vähän markkinaa, että mitä mitä täällä jalostetaan, mitkä firmat niitä ostaa? Otat yhteyttä ihan reippaasti. Kyllä ne sulle kertoo sitten yleensä. Kyllä mä puhun ihan mielellään ihmisten kanssa. Rakastan ihmisiä yli kaiken niin tykkään vähän liikaakin puhua puhelimessa ja jauhaa ihan mitä sattuu. Kyllä te saatte vastauksia, kun olette valmis kysymään, ei kannata pelätä yhtään. Ihmisiä me kaikki ollaan. Että tervetuloa vaan ottakaa yhteyttä ja lähtekää luontoon ja katsokaa mitä sieltä löytyy. Se on ihan uskomattoman maaginen paikka lopulta. Mutta se on joskus hankala nähdä metsää puilta, niin sanotusti.