Skip to main content

Pajut tuovat pääsiäiseen iloa ja monimuotoisuutta metsiin

News - 31.03.2023 10:52

Pajunkissat kuuluvat pääsiäiseen yhtä varmasti kuin kuusi jouluun. Maakunnasta riippuen joko palmusunnuntaina tai lankalauantaina ilmaantuvat ovien taakse virpojat pajunoksineen. Pajunoksien kukintojen alut, valkoiset, pehmeät ja pulleat pajunkissat, ovat varma kevään merkki. Pajujen merkitys monimuotoisuudelle on suurempi kuin moni osaa arvata. 

Pajunoksat ilahduttavat pääsiäisenä. Kuva: Outi Tehomaa

Pajut kuuluvat samaan pajukasvien heimoon kuin haavat ja poppelit. Maailmassa on jopa 500 eri pajulajia, joista Suomessa esiintyy luontaisesti 19 lajia. Näistä puumaiseksi meillä kasvavat vain raita ja halava. Yhteistä pajuille on se, että kukinnot ovat karvaisia norkkoja ja emi- ja hedekukat ovat eri yksilöissä. Monet pajut ovat hyönteis- tai tuulipölytteisiä.  

– Pajuihin on suhtauduttu väheksyvästi ja niitä raivataan aktiivisesti pois peltojen reunoilta, rannoilta ja metsistä. Usein liian tehokkaasti. Olisi hyvä pysähtyä pohtimaan pajujen merkitystä monimuotoisuudelle ja niistä hyötyville lajeille, sanoo luonnonhoidon johtava asiantuntija Riitta Raatikainen Suomen metsäkeskuksesta. 

Raita on metsien superpaju  

Raita on halavan lisäksi pajulaji, joka saavuttaa metsissämme runkopuun mitat. Raita voi kasvaa jopa yli 20 metriseksi monirunkoiseksi puuksi. Nimensä mukaisesti kookkaan raidan tunnistaa metsässä rungon pitkittäisistä uurteista. Nuoren raidan voi erottaa muista pajuista harmaanvihreästä ja sileästä rungosta. 

Raita menestyy muista pajuista poiketen yleisesti kangasmailla ja usein samoilla kasvupaikoilla kuin metsiemme toinen monimuotoisuuden superpuulaji, haapa. Raitojen lajistoa tunnetaan pajuista parhaiten. Raidat ovat monimuotoisuudelle jopa merkittävämpiä kuin haavat.  

Raitojen lehtiä ja kukintoja käyttää ravintona yli 400 lajia, muun muassa perhoset, kuten häiveperhonen ja suruvaippa. Keväällä kukkiva raita vetää puolensa pölyttäjiä kuin magneetti. Myös raidan runko tarjoaa niin eläessään kuin kuollessaan elinpaikan lukuisille hyönteisille, sammalille, jäkälille, sienille ja kääville. Yksi harvinaisista raidalla elävistä lajeista on raidantuoksukääpä.

Vanhoissa metsissä viileä ja kostea pienilmasto tarjoaa elinympäristön raidan rungolta löytyvälle kookkaalle ja lehtimäiselle raidankeuhkojäkälälle.  

– Raitojen säilyttäminen metsänkäsittelyssä on varsinainen luontoteko. Raidat säilyttämällä turvataan satojen lajien ravinto- tai elinpaikka  ja lisäksi raidat elävöittävät maisemaa, Raatikainen kertoo. 

Säästä pajuja metsänhoidossa 

Nuorissa taimikoissa paju voi haitata taimien kasvua, jolloin sitä voidaan poistaa. Pajut ovat hyviä vesomaan, ja taimikon varttuessa pajupensaita voidaan myös säästää. Pajut menestyvät avoimissa paikoissa sekä kosteissa painanteissa, joissa taimettuminen on voinut jäädä heikommaksi. Näihin paikkoihin kannattaa jättää käsittelemätön suojatiheikkö. Pajupensaiden lisäksi suojatiheikköön voi jättää muuta puustoa ja etenkin pihlajaa, haapoja ja leppiä.  

Metsän ja avoimien alueiden reunoille on suositeltavaa jättää pajukkoa. Reunavyöhykkeistä ja suojatiheiköistä syntyy pölyttäjille, lehtipuita ja pensaita suosiville lajeille sekä riistalle tärkeitä ravinto- ja elinpaikkoja.  Nopeakasvuisina pajut sitovat tehokkaasti ravinteita ja puhdistavat vesiä etenkin ojanvarsilla ja rantametsissä.  

– On monta hyvää syytä säilyttää pajupensaita sekä runkomaisia raitoja ja halavia metsissä. Pajujen yleisyyden vuoksi voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla kerätä kimpun pajunkissoja koristamaan omaa pääsiäispöytää, Raatikainen sanoo. 

Ensiharvennuksissa moni metsä hakataan edelleen liian harvaksi – tilanne on kuitenkin parantunut viime vuosista News - 30.03.2023 08:00
Juurikääpätuhojen tunnistus ja torjunta -verkkokurssi on julkaistu – opiskele omatoimisesti ja varaudu tuhoihin  News - 03.04.2023 13:00