Haukkojen pesintää turvataan uusilla metsänkäsittelyohjeilla

Metsissä pesivät haukat ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet. Petolintuasiantuntijoiden ja Suomen metsäkeskuksen laatimat uudet ohjeet auttavat turvaamaan haukkojen pesintää talousmetsissä. Ohjeet on tarkoitettu metsäammattilaisille ja metsänomistajille. Ne on luotu Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen koordinoimassa metsäpetolintuhankkeessa, joka on osa METSO-monimuotoisuusohjelmaa.

Hiirihaukka, mehiläishaukka ja kanahaukka pesivät varttuneissa metsissä. Metsätaloustoimet ovat niille usein epäedullisia. Pesämetsiä hakataan ja harvennusten yhteydessä poistetaan kasvuvikaisia puita, jotka sopisivat hyvin pesäpuiksi. Uudet käytännöt ovat tarpeen, jotta uhanalaistuneiden metsähaukkojen pesintämahdollisuudet paranevat.

Pesäpaikat suojaan hakkuilta

Ensimmäinen metsänkäsittelyohje tähtää haukan pesäpaikan säästämiseen, jotta pesintä voi jatkua. Pesien huomioimista metsätaloustoimissa edistettiin aiemmin Suomen metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntijan Hannu Lehtorannan vetämässä luonnonhoitohankkeessa Pohjois-Karjalassa. Kokemuksia sieltä on nyt jalostettu yleisiksi ohjeiksi.

- Metsänomistaja voi lykätä hakkuuta haukan pesämetsässä tai mahdollisesti hakata pesämetsän sijasta ensin tilan toisen metsäkohteen. Jos hakkuuta ei voida välttää, pesäpuun ympärille kannattaa jättää riittävä säästöalue metsää suojaksi, kertoo hankkeen koordinaattori petolintututkija Heidi Björklund Luomuksesta, joka on osa Helsingin yliopistoa.

Metsänkäsittelyt pesäalueella tulisi tehdä mieluiten pesimäkauden ulkopuolella. Herkintä aikaa on lajista riippuen maalis-elokuu.

Metsiin lisää sopivia pesäpuita

Toisessa metsänkäsittelyohjeessa esitellään, miten metsiin saataisiin lisää haukoille sopivia pesäpuita.

- Kasvuvikaisia tai vankkaoksaisia puita kannattaa jättää jäljelle harvennuksissa. Tällöin niitä olisi tarjolla haukkojen pesinnälle sopivassa metsän kehityksen myöhäisemmässä vaiheessa, Björklund esittelee ideaansa.

Haukkojen pesintää turvaavat toimet ovat metsänomistajalle vapaaehtoisia eikä niistä makseta korvausta. Laki kieltää pesien vahingoittamisen. Kokemuksen mukaan metsänomistajat suhtautuvat pesäpaikan säästämiseen yleensä myönteisesti. Omassa metsässä pesivä iso petolintu voi olla metsänomistajalle ylpeyden aihe.

Haukkojen valitsemista metsistä löytyy usein muitakin huomionarvoisia metsälajeja. Jotkin lajit, kuten pikkulinnut, hakeutuvat haukkareviireille turvaan omilta saalistajiltaan ja pöllöt pesivät vanhoissa haukanpesissä. Haukkojen huomioiminen metsänkäsittelyssä tukee näin laajemminkin metsäluonnon monimuotoisuutta.

Ohjeet pesäpaikkojen säästämiseen ja sopivien pesäpuiden jättämiseen ovat Luomuksen ja Metsäkeskuksen verkkosivuilla.

Tutustu myös metsäpetolintuhankkeeseen ja Etelä-Suomen metsien METSO-monimuotoisuusohjelmaan.

Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ja Suomen metsäkeskuksen tiedote 28.6.2017

Lisätietoja:
FT Heidi Björklund
projektisuunnittelija
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
puh. 029 412 8844
heidi.bjorklund(at)helsinki.fi