Yrjö Niskanen: Jokaisen meidän metsässä asuu pieni metsätuho

Kun kävelee metsässä, niin siellä näkee kaikenlaista – myös kaikenlaista tuhoa. Syksyllä näkee kellastuneita ja tuhoutuvia neulasia, kaatuneita ja tuhoon tuomittuja puita, pystyyn kuolleita kuusia, maahan pudonneita tuhoutuvia oksia ja puun lehtiä. Mätänevien lehtien haju ei ole mieltä ylentävä.

Onko metsätuho vain katsojan silmässä?

Nyt keväällä näin palokärjen hakkuunjälkiä isoissa kuusipuissa. Veistetyt lastut olivat jopa sentin paksuisia ja useita senttimetrejä pitkiä. Ja niitä oli iso kasa. Kuuset olivat tuhoon tuomittuja. Niin, olikovatkohan ne metsätuhoja?

Valokuvasin noita palokärjen hakkaamisen jälkiä viime viikolla lähimetsässäni. Kuvasin kylläkin ”villiä luontoa”, en metsätuhoa. Onko metsätuho sittenkin vain katsojan silmässä niin kuin likakin? Hiekka on hiekkaa maantiellä, mutta likaa olohuoneen lattialla.

Metsätuho nähdään eri tavalla esimerkiksi luonnonsuojelualueella ja sen viereisessä yksityismetsässä. Kävin luonnonsuojelualueella, jossa myrsky oli kaatanut runsaasti puita ja kaatuneisiin puihin olivat kaarnakuoriaiset iskeytyneet lisääntymään oikein isolla joukolla. Kuoriaispopulaatio sen kuin lisääntyi ja iskeytyi myös viereisiin pystypuihin. Raaka metsäluonto eli omaa elämäänsä tässä suojaisessa suojelumetsikössä. Viereisen metsän yksityinen omistaja huomasi luonnon toiminnan ja sittemmin myös pystyyn kuolleet kuuset omalla maallaan. Niinpä minulla on nyt käsiteltävänä vahingonkorvausvaade luonnonsuojelualueelta levinneestä metsätuhosta.

Metsätuhojen määrä tulee lisääntymään

Suomen metsissä on tänä päivänä kaksi kertaa enemmän puustoa kuin 50 vuotta sitten. On selvää, että metsätuhojenkin absoluuttinen määrä on nyt suurempi kuin tuolloin. Ilmastonmuutos tuo metsiimme lisää tuulia, tuulen kaatamia puita sekä lämpimiä ja kosteita ilmoja sienien ja hyönteisten lisääntymistä vauhdittamaan. Juurikääpä-sieni esimerkiksi leviää jo nyt ”hyvää vauhtia” Pohjois-Suomeen. Metsätuhot tulevat eittämättä lisääntymään tulevaisuudessa.

Metsätuho voi olla hyväkin asia, jollekin jopa ihana. Muistan opiskeluajoilta metsäpatologian kurssin ja kurssin opettajan. Menimme metsään katsomaan kaikenlaisia tuhoja. ”Oi, miten ihana tuho”, totesi opettaja oppikirjamaisesta versosurmakohteesta.

Yrjö Niskanen
yrjo.niskanen(at)metsakeskus.fi
Twitter: @YrjoNiskanen

Yrjö Niskanen

Kirjoittaja on metsätuhoihin perehtynyt metsänhoitaja ja Suomen metsäkeskuksen valmiuspäällikkö ja hankehallinnon asiantuntija. Vapaa-ajalla hän ottaa mielellään valokuvia erilaisista luonnon ilmiöistä.