Veikko Iittainen: Hoidettu metsä vastaa

Haluan kertoa kokemukseni taimikon perustamisesta omaan metsääni. Muokkautin rehevän maapohjan, tilasin koivuntaimet, istutin ne vaimoni kanssa räntäsateessa. Syksyllä käsittelin taimet hirvikarkotteella. Seuraavana keväänä, koivun jo ollessa lehdessä, menin innoissani katsomaan kuinka hyvin taimet ovat lähteneet kasvuun.

Ja voi sitä tunnetta, kun kiersin kohdetta ja huomasin hirvien syöneen yli 90 prosenttia taimista! Vieraalla teetettynä työ olisi maksanut yli 1000 euroa hehtaarilta, itse tehdyn työn ansiosta olin säästänyt työn kustannuksista suunnilleen puolet. Ja nyt tuo investointi ja työ oli tuhottu lähes kokonaan. Sitten olikin toisen istutuksen vuoro kuusella ja myöhästyneen uudistamisen vuoksi pari kesää heinäystä, sitten kuuden vuoden päästä lehtipuiden poisto.

Masentavia hetkiä metsässä

Vapaa-ajalla metsässä kulkiessani näen paljon nuoria ja varttuneempia taimikoita, jotka kaipaisivat pikaista hoitoa. Melkein itku tulee silmään, kun näkee kohteen, jossa istutetut havupuuntaimet ovat jääneet lehtipuuston alle ja käytännössä tavoitellun havupuuston tilalla kasvaa leppää, pihlajaa ja hieskoivua.  Hoitamattoman taimikon kohdalla sitä toivoo, että metsänomistaja tulisi pikaisesti itse tai hankkisi metsurin poistamaan lehtipuut ja pelastamaan taimikon. Onkohan sinun metsässäsi kiireellisiä kohteita?

Taimikoiden hoito on latvusten hoitoa

Noin viiden vuoden kuluttua istutuksesta koivutaimet ovat kasvaneet havupuiden edelle ja piiskaavat havupuiden latvoja. Tällöin on tartuttava toimeen ja poistettava havupuutaimikosta lehtipuusto. Työssä on tärkeää huolehtia siitä, että kasvatettavien taimien latvuksille jää riittävästi tilaa saada valoa ja että aukkopaikkoihin jätettävät lehtipuut eivät piiskaa latvoja.

Metsässä kierrellessäni katselen puuston latvoja, puuston kasvun kannalta tärkeintä on se, että latvus saa riittävästi valoa ja pystyy yhteyttämään. Kun pidän huolen, että latvuksilla on riittävästi valoa, pääsevät puut seuraavaksi vahvistamaan juuristoaan. Tämän jälkeen vuorossa on paksuuskasvu. Liian tiheässä kasvaessaan puut keskittyvät vain pituuden kasvamiseen ja jäävät hoikiksi ja alttiiksi lumituhoille.

Oma työ nuoriin taimikoihin

Aloittaisin metsänhoitotöiden opettelun tekemällä itse nuorimpiin metsiin liittyviä töitä, kuten taimien heinäystä ja lehtipuuston poistoa havupuutaimikosta. Raivaussahan käyttöä on helppo opetella varhaishoitoa tehdessä. Sen jälkeen voikin siirtyä varttuneempien taimikoiden hoitoon, jossa on osattava keskittyä miettimään poistettavia puita.

Oman metsän kohdalla kannattaa muistaa, että varhaishoidossa jokainen myöhässä oleva vuosi nostaa kustannusta noin kymmenellä prosentilla poistettavan puuston koon kasvusta johtuen.

Hyötyliikuntaa ja metsä kuntoon

Omassa metsässä taimikoita hoitaessani näen konkreettisesti oman työn jäljen ja fyysinen kuntokin paranee. Tutkitustihan jo muutama kymmenen minuuttia metsässä oleskelua alentaa stressiä ja metsätöissä aika kulkee siivillä ja hiki virtaa. Kun suunnittelet omaa hoitourakkaasi, kannattaa ensiksi arvioida hyvin kriittisesti, montako työpäivää sinulla on käytettävissä. Kun tiedät työpäivien määrän, laske päivittäinen valmiiksi saatava pinta-ala huomattavasti pienemmillä määrillä kuin ammattimetsureiden päivätyötulokset ovat. Raivaussahan käytön tekniikkasi, välineiden kunnostuksen osaamisesi, työn suunnittelutaitosi, yleensä lyhyempi työpäiväsi ja muu aikahukka tiputtavat päivätulostasi ammattimetsuriin verrattuna.

Minusta omassa metsässä tehty työ palkitsee niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin takaamalla puustolle hyvät kasvuedellytykset. Lisäksi on mukava kertoa lapsilleni ja/tai lapsenlapsilleni mitä sitä on tullut tehtyä ja näyttää ylpeänä hienossa kunnossa olevaa metsää.

Veikko Iittainen

Veikko Iittainen on kangasalalainen metsätalousinsinööri (YAMK), joka katselee metsäalaa laajasta näkökulmasta ja miettii uusia lähestymistapoja. Harrastuksissa metsä on keskeisessä roolissa kävelyillä, juostessa ja hiihtäessä. Henkisen työn rasituksiin parhaat keinot ovat metsässä urheilu ja takkatuleen tuijottaminen.