Mikko Kesälä: Metsänhoidolla voidaan parantaa riistan elinympäristöjä

Kahvipöytäkeskusteluissa kuulee vielä näin 2020-luvun kynnyksellä kärjistettyjä mielipiteitä ja vastakkainasettelua metsätalouden ja ympäristön huomioimisen välillä. Emme pääse hyviin ratkaisuihin, jos ylläpidämme vastakkainasettelua emmekä hyväksy omastamme poikkeavia näkemyksiä metsien käyttöön liittyen, olipa oma käsityksemme ympäristö- tai talouspanotteinen. 

Onneksi käytännön kompromisseja on alettu etsiä. Esimerkiksi riistan huomioiminen metsänhoitotöissä parantaa niin riistalajien kuin muidenkin lajien elinympäristöjä. Riistametsänhoidossa kannustetaan säilyttämään riistatiheiköt ja kasvattamaan metsät monikerroksellisina heti taimikkovaiheesta alkaen. Näillä kohteilla on mahdollisesti tulevaisuudessa kannattavaa toteuttaa jatkuvapeitteistä metsänhoitoa. 

Suomen metsäkeskuksen ja Suomen riistakeskuksen Digiriistametsä-hankkeessa tuottama riistakohdeaineisto kannustaa miettimään metsänhoitoa riistaelinympäristöjen piirteiden säilyttämiseksi. Metsään.fi-palvelussa julkaistu aineisto auttaa löytämään metsäkanalintujen ja muun pienriistan elinympäristöksi ja riistametsänhoitoon sopivia alueita. Aineisto on kartalla hilamuodossa, jossa yksi hilaruutu on 16 x 16 metrin laajuinen metsäinen alue.

Mitä elinympäristöpiirteitä aineiston tuottamisessa on etsitty?

Metsikön monimuotoisuus ja ikä ovat merkittävimpiä tekijöitä, jotka kuvaavat metsäkanalintujen elinympäristöksi soveltuvia kohteita. Kanalinnut viihtyvät myös soiden läheisyydessä, jossa on pedoilta suojaavaa pensaskerrosta lähettyvillä. Viimeksi mainittuja seikkaa ei kuitenkaan ollut mahdollista huomioida riistakohdeaineiston tuottamisessa. 

Metsäkanalintujen elinympäristöjen sopivuutta määritettäessä on metsikön monimuotoisuuden arvioinnissa huomioitu puulajisuhteet ja puuston kerroksellisuus. Vaikka kaikki puulajit ovat samanarvoisia monimuotoisuuden kannalta, merkitsee vallitsevan puulajin vähäisyys eli sekametsäisyys korkeampaa monimuotoisuusastetta aineistossa. Puuston kerroksellisuutta on arvioitu pensaskerroksen tiheydestä ja oksien pystysuuntaisesta jakaumasta. Tiheä pensaskerros ja oksien tasainen pystysuuntainen jakauma kertovat korkeammasta monimuotoisuusasteesta. 

Metsäkanalintujen elinympäristössä metsän tulisi olla vähintään nuorta kasvatusmetsää, jonka puusto on peittävää.

Riistametsänhoidossa kannattaa huomioida edellä mainitut elinympäristöpiirteet, koska ne kertovat pensaskerroksen suojasta ja monipuolisista ruokailumahdollisuuksista. Kaikkien eläinlajien poikuevaiheet ovat kriittisiä. Mitä enemmän suojaa ja erilaisia ruokailupaikkoja metsässä on, sitä todennäköisemmin kanalintujen poikaset selviävät aikuisikään asti. Aikuisilla metsäkanalinnuilla elinympäristömieltymykset vaihtelevat, mutta lajit valitsevat aikuisiälläkin mieluummin monimuotoisia metsiä, joissa on suojaa ja monipuolista ravintoa tarjolla. 

Miten tulkita aineistoa?

Digiriistametsä-hankkeessa toteutetun aineiston perusteella riistakohteita voi kiinteistöllä olla joko vain muutamia yksittäisiä hilaruutuja, tai enimmillään niitä voi olla koko alueella. Riistakohteet mukailevat yleensä metsikkökuvion rajoja. Tärkeintä on huomioida, että kartalla näkyvässä hilassa tarkastellaan ainoastaan sitä kerroksellisuudesta, puuston iästä ja peittävyydestä kertovaa tietoa, joka on juuri sen hilaruudun sisällä.

Mitä tummempi hila ja mitä laajemmalti hiloja riistakohdekartalla on, sitä todennäköisemmin kohde on metsäkanalintujen suosima elinympäristö.

Tumman (erinomaisen) hilan kohteella on useita kanalinnuille suotuisaa elinympäristöä kuvaavia piirteitä. Esimerkiksi kohteessa on tiheä pensaskerros, monilajinen puusto ja suuri vallitsevan puuston pituus. Keskitummassa (hyvässä) hilassa jokin elinympäristöominaisuus on keskivertoa heikompi tai useammat ominaisuudet ovat keskivertoa. Esimerkiksi kohteessa voi olla tiheä pensaskerros, kahta puulajia ja nuoren kasvatusmetsän vallitseva puusto. Vaaleimman (mahdollisen) hilan kohteilla on yksi tai useampi juuri raja-arvon täyttävä elinympäristöominaisuus. Kohde voi olla esimerkiksi varttunut kuusikko, jossa on keskitiheää pensaskerrosta. 

Aineistoa kannattaa tarkastella kahdesta näkökulmasta. Jos riistakohteet muodostavat laajoja yhtenäisiä alueita, kyseessä voi olla pitkään käsittelemättä ollut alue tai muuten kerroksellisena ja monimuotoisena säilynyt metsä. Näissä kohteissa on hyvä pohtia jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmiä erityisesti, jos tiedetään puuston määrän olevan korkea. Monen puulajin ja monen ikäisen puuston metsissä jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi tuottaa taloudellisesti yhtä paljon tai lähes yhtä paljon kuin perinteinen päätehakkuuseen perustuva metsänhoito. Toisaalta kannattaa tarkastella yksittäisiä hilaruutuja. Niiden kohdalla voi olla riistatiheikkökohteita tai siemenpuu, jonka alikasvos on jo nuorta kasvatusmetsää. Nämä kohteet on hyvä jättää käsittelemättä ja kehittymään riistatiheiköiksi. 

Metsänomistajalla on iso vastuu riistan ja muiden eläinlajien luontaisen kantokyvyn mahdollistajana. Pienillä asioilla pidetään metsäisiä elinympäristöjä viihtyisänä niin ihmisille kuin eläinlajeille. Metsänomistajalla on mahdollisuus huomioida sekä taloudellinen tuotto että elinympäristöjen säilyminen. Toivon voimakkaan vastakkainasettelun kulttuurin olevan pian historiaa. 

Lisätietoa riistametsähoidon menetelmistä ja jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta löytyy muun muassa Metsäkeskuksen ja Riistakeskuksen sivuilta.

Mikko Kesälä

Mikko Kesälä on filosofian maisteri (suuntautumisalana maantiede), joka työskentelee Metsäkeskuksessa sovelluskoordinaattorina ja on toiminut 28.2 asti Digiriistametsä-hankkeen projektipäällikkönä. Kesälä harrastaa suunnistusta ja on kiinnostunut teknologian mahdollisuuksista paikkatietoalalla.