Markku Remes: Suometsien hoito tikunnokassa

Suomen metsien nopea kasvu on yllättänyt jopa metsäntutkijat. Merkittävä osa kasvusta on tullut suometsiin, sillä nyt jo neljännes maamme kokonaispuustosta ja samoin vuotuisesta kasvusta on suometsistä. Turvemaiden nopea kasvu on saatu aikaan pitkäjänteisen ja tutkimustietoon pohjautuvan suometsien hoidon seurauksena.

Suometsien hoitoa on kritisoitu jyrkästi kuluvan syksyn aikana, kun mediassa uutisoitiin, että 50–60 vuotta vanhoilla ojitusalueilla vapautuu typpeä ja fosforia 2–3 kertaa enemmän kuin on luultu. Kritiikki lähti liikkeelle Mika Niemisen, Tapani Sallantauksen, Liisa Ukonmaanahon, Tiina M. Niemisen ja Sakari Sarkkolan tutkimuksesta Nitrogen and prosphorus concentrations in discharge from drained peatland forests are increasing. Tutkimuksen tulokset poikkeavat todella paljon aiemmista alan julkaisuista.

Miten suometsiä hoidetaan tulevaisuudessa?

Kun yksi tutkimus poikkeaa selvästi aiemmista, tulee tutkimuksen taustat selvittää erityisen tarkasti. Millaisissa olosuhteissa tutkimustulokset on saatu, miten laajalla aineistolla ja millaisilla menetelmillä? Onko uudessa tutkimuksessa esimerkiksi tiedossa, mikä on ojien kunto ja pohjaveden taso? Tässä tutkimuksessa typen ja fosforin huuhtoumat turpeesta ovat korkeat verrattuna tutkimustuloksiin, jotka on saatu ojitusalueilla, joissa on tehty kunnostusojitus ja ojat ovat kunnossa. Avainkysymys on, mikä on ollut kyseisten tutkittujen alueiden kuivatustila, koska varsinkin fosforia lähtee huuhtoutumaan, mikäli pohjavesipinta nousee.

On ymmärrettävää, että asiaa kommentoineen Luonnonvarakeskuksessa toimivan pitkän linjan tutkijan ääntä kuullaan. Näin vakavan viestin esittäminen kuitenkin edellyttää, että asioita käsitellään poikkeuksellisen tarkasti ja monipuolisesti.

Niemisen ja tutkijakollegoiden tuloksia tarkastellaan nyt tiedeyhteisössä ja metsäalalla kriittisesti. Näin on hyvä. Tutkimustulosten oikeellisuuden arvioivat tiedeyhteisö ja olennaisen tarkat jatkotutkimukset. Oleellinen kysymys on, miksi tulokset poikkeavat aiemmista tuloksista.

Mikäli aiemmista tuloksista poikkeavan tutkimuksen toteutuksesta ilmenee jotakin, joka on syytä tuoda esiin tuloksien paremmaksi ymmärtämiseksi, se on syytä tuoda esiin yhtä laajasti kuin nyt kuullut kommentit. Toivon tutkimusperusteiden laajempaa avaamista ja vuoropuhelua tutkijoiden sekä metsätalouden välillä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

 

Markku Remes

Kirjoittaja on kuopiolainen metsänhoitaja, joka työskentelee Metsäkeskuksessa metsänhoidon johtavana asiantuntijana. Vapaa-ajalla Remes tykkää liikkua Kallaveden maisemissa ja kauempanakin.