Markku Remes ja Matti Seppälä: Ilmastotavoitteet ja monimuotoisuuden säilyminen sekä puunkäytön lisääminen ovat sovitettavissa yhteen

Joukko asiantuntijoita lausui perjantaina 24.3.2017 huolensa siitä, että nykyisen hallituksen tavoitteet Suomen metsien puun käytön lisäämisestä vähentävät metsiemme monimuotoisuutta ja kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Huoli on toki ymmärrettävä, mutta meillä on kaikki edellytykset siihen, että metsämme toimivat lisääntyneestä puun käytöstä huolimatta edelleen hiilinieluina ja talousmetsiemme monimuotoisuus turvataan.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet saavutetaan Suomessa ensisijaisesti korvaamalla fossiilisten polttoaineiden käyttöä liikenteessä ja energiantuotannossa puuperäisillä polttoaineilla. Samanaikaisesti voimme tehostaa metsiemme hiilinieluvaikutusta parantamalla puuston kasvua taimikoiden hoitoa, kasvatushakkuita sekä uudistamista lisäämällä.

Taimikoiden hoitoa ja kasvatushakkuita lisäämällä myös puusto järeytyy, jolloin hiilensidonnan kannalta tärkeää pitkäikäistä järeää sahatavaraa on saatavilla aiempaa enemmän. Tämä kuitenkin edellyttää, että rakentamisessa suositaan puuta suuren hiilijalanjäljen jättävän betonin asemesta.

Kasvu on lähes kaksinkertaistunut

Metsiemme vuotuinen kasvu on lähes kaksinkertaistunut yli 105 miljoonaan kuutiometriin viimeisen 50 vuoden aikana ja samaan aikaan metsävaramme ovat lisääntyneet yli 40 prosenttia.  Hakkuukertymä on vuosittain noin 68 miljoonaa kuutiometriä, joten joka vuosi metsiemme puusto lisääntyy noin 40 miljoonalla kuutiometrillä. Puustoon sitoutuu jatkuvasti yhä enemmän hiiltä. Hallituksen biotalousstrategian suurimmankin vaihtoehdon mukaan vuosittaiset hakkuut olisivat 80 miljoonaa kuutiometriä.

Hakkuut lopettamalla voitaisiin lyhytaikaisesti lisätä puustoon hiilen sidontaa puustoon. Metsiemme kyky sitoa hiiltä vähenisi kuitenkin nopeasti puuston kasvun taantuessa. Ilmastonmuutosta ei myöskään pienentäisi se, että maailmanmarkkinoilla kysytyn sellun, paperin ja kartongin raaka-aineena käytettäisiin esimerkiksi Siperiassa tai tropiikissa kasvavaa puuta.

Monimuotoisuus huomioidaan monin eri tavoin

Monimuotoisuuden turvaamisen eteen on myös talousmetsissä tehty aktiivista työtä jo kolmen vuosikymmenen ajan. Talousmetsien luonnonhoitoa on ohjattu 1990-luvulta asti sekä lakisääteisin että vapaaehtoisin keinoin.

Toiminnan kehittäminen on aina perustunut parhaaseen käytettävissä olevaan tutkimustietoon. Vuonna 1997 uudistettiin metsä- ja luonnonsuojelulait, jotka linjasivat muun muassa arvokkaiden luontokohteiden ja vesiensuojelun keinot. Samaan aikaan säädettiin myös Kestävän metsätalouden rahoituslaki, joka mahdollisti monimuotoisuuden turvaamisen metsätalouden ympäristötuen ja metsäluonnon hoitohankkeiden avulla.

Säädöksiä ovat seuranneet metsäsertifiointijärjestelmät, joiden mukaisesti luonnonhoidon laatua on seurattu jo yli 20 vuoden ajan. Seurannan myötä esimerkiksi säästö- ja lahopuiden jättämistä on kehitetty parempaan suuntaan. Hiljattain uudistuivat myös metsänhoidon suositukset.

Metsien suojelu on edennyt monimuotoisuuden turvaamisen METSO –ohjelman  myötä, joka alkoi kokeiluna vuonna 2006 ja jatkuu vuoteen 2025. Metsäala on laajasti sitoutunut talousmetsien luonnonhoidon kehittämiseen.

Metsäala tuntee vastuunsa

Metsänomistaja saa nykyisin varsin vapaasti päättää, mitä hän metsiltään haluaa. Moni metsänomistaja onkin halunnut säilyttää metsäluontoa ympäristötukisopimuksella, ennallistaa lähteen tai hoitaa lehtoa ja sen uhanalaista lajistoa.

Metsäalan toimijat kantavat vastuuta siitä, että metsien käyttö ja metsätalous on myös ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Se mahdollistaa, että lisääntyvä puun käyttö ei vaaranna metsäluontoa eikä sen tarjoamia ekosysteemipalveluja.

Markku Remes
Metsänhoidon johtava asiantuntija

Matti Seppälä
Luonnonhoidon johtava asiantuntija

Markku Remes

Kirjoittaja on kuopiolainen metsänhoitaja, joka työskentelee Metsäkeskuksessa metsänhoidon johtavana asiantuntijana. Vapaa-ajalla Remes tykkää liikkua Kallaveden maisemissa ja kauempanakin.