Henna Etula: Paikkatieto auttaa arkipäivän töissä

Monikaan ei tule ajatelleeksi, että paikkatieto-järjestelmät on kehitetty ensimmäiseksi luonnonvara-alan tarpeisiin.

Karttapalvelut ovat viime vuosina tulleet kuluttajien saataville ja suuri osa meistä niitä jo käyttääkin. Tähän on johtanut tekniikan kehitys monella saralla. Yhdysvallat on vapauttanut GPS-satelliitit siviilikäyttöön, tietokoneet ovat kutistuneet taskuun mahtuviksi älypuhelimiksi ja laitteet ovat yhteydessä toisiinsa tietoverkkojen avulla. Järjestelmiä, joilla erilaista karttatietoa hallitaan, kutsutaan paikkatietojärjestelmiksi.

Kuluttajan näkökulmasta monet karttapalvelut liittyvät liikenteeseen, joten monikaan ei tule ajatelleeksi, että paikkatietojärjestelmät on kehitetty ensimmäiseksi luonnonvara-alan tarpeisiin.

Paikkatietojärjestelmillä hallitaan tietoa tarkasteltavista kohteista kuten esimerkiksi luonnonvaroista, rakennuksista, teistä tai palveluista. Kohteeseen voi liittyä erilaisia ominaisuustietoja. Lisäksi kohteista tiedetään, missä ne sijaitsevat.

Tietoja voidaan muokata eri tavoin, jolloin alkuperäisestä tiedosta voidaan saada esille uusia ominaisuuksia tai riippuvuussuhteita. Tiedosta voidaan tuottaa erilaisia laskelmia ja sitä voidaan visualisoida niin, että halutut asiat on helpompi havainnoida.

Käytännössä kaikki metsäalan organisaatiot – myös Metsäkeskus – hyödyntävät paikkatietojärjestelmiä, perustuuhan työmme suuresti siihen, että tiedämme puustosta ja erilaisista luontokohteista niiden ominaisuudet sekä sijainnin.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, kuinka me hyödynnämme paikkatietojärjestelmiä:

Metsävaratiedon tuottaminen kuviokohtaisesti

Metsäkeskus kerää yksityismetsistä metsävaratietoa kaukokartoituksen avulla. Laserkeilauksen, ilmakuvauksen ja maastossa tapahtuvan koealamittauksen avulla voidaan tuottaa puustotiedot varttuneille puustoille.

Puustotiedon sisältävä aineisto on ruudukko, niin kutsuttu puustotulkintahila, jonka jokainen ruutu sisältää tiedot sen sisällä kasvavasta puustosta. Metsävaratiedon lopputuote on kuitenkin metsikkökuvioina esitetty tieto, joka on saatavilla Metsään.fi-palvelusta.

Paikkatiedon avulla hilamuotoinen puustotieto voidaan yleistää kuviokohtaiseksi tiedoksi yhdistämällä yksittäisten ruutujen tiedot halutulle kuviorajaukselle. Mikäli rajaus muuttuu, puustotieto voidaan päivittää helposti toistamalla yleistys.

Liito-oravien huomioiminen hakkuissa

Jos Metsäkeskukseen saapuva metsänkäyttöilmoitus sijaitsee liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikan lähellä, ilmoitamme asiasta ELY-keskukselle.

Aiemmin valvonta perustui siihen, että tietoa etsittiin kartalta ihmissilmin. Metsäkeskuksen tänä vuonna käyttöön ottamassa tietojärjestelmässä on valjastettu tietokone tekemään sitä, missä kone on hyvä, eli rutiiniluonteista tarkastusta.

Paikkatietojen vertailulla selvitetään automaattisesti, onko hakkuukohde liian lähellä tiedossa olevaa liito-oravahavaintoa, ja ilmoitetaan järjestelmän käyttäjälle kohteet, joihin on syytä reagoida. Näin vältytään varmemmin inhimillisiltä erehdyksiltä.

Kirjanpainajatuhoille alttiiden alueiden seuranta kartalla

Paikkatiedon avulla on helppo etsiä riskikohteita ja muodostaa tilannekuva. Metsäkeskus seuraa aktiivisesti mahdollisia metsien hyönteistuhoja ja julkaisee seurantatietoa. Esimerkiksi kirjanpainajatuhoja seurataan etsimällä mahdollisia riskikohteita metsävaratietoon ja metsänkäyttöilmoituksiin perustuvan paikkatietoanalyysin avulla. Tuhojen etenemisestä saadaan seurantatietoa Metsäkeskukseen hyönteistuhojen johdosta jätettyjen metsänkäyttöilmoitusten avulla.

Työkalu toiminnan seurantaan

Paikkatietoa voidaan hyödyntää myös raportoinnissa. Metsäkeskus seuraa omaa toimintaansa taulukkomuotoisen tiedon lisäksi kartalla. Esimerkiksi inventointialueen koealamittauksen etenemistä seurataan karttapalvelulla, joka päivittyy automaattisesti kerran viikossa ja tuottaa myös taulukkotietoa mitattujen koealojen määrästä. Karttaan perustuvalla seurannalla saadaan tietää työmäärien lisäksi se, mihin mitatut koealat sijoittuvat ja missä työtä on vielä tekemättä.

Paikkatietojärjestelmät mukana metsässä

Jotta tietoa voidaan jatkokäsitellä ja analysoida, täytyy tieto kerätä tavalla tai toisella. Esimerkiksi metsävaratiedon keruuta tehdään myös maastossa inventoimalla metsikkökuvioita, joille ei saada luotettavaa tietoa kaukokartoituksen avulla. Tällöin Metsäkeskuksen maastotöitä tekevät työntekijät käyttävät paikkatietojärjestelmiä myös metsässä maastotietokoneillaan.

Lisää paikkatietoon perustuvia palveluitamme löydät osoitteesta www.metsakeskus.fi/tilastot-ja-kartat.

Henna Etula
henna.etula(at)metsakeskus.fi

Lue lisää Metsäkeskuksen blogikirjoituksia

Henna Etula

Kirjoittaja on seinäjokelainen metsänhoitaja ja geoinformatiikan tohtori, joka työskentelee Metsäkeskuksessa metsätietopäällikkönä. Etulalla on monta rautaa tulessa niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Välillä tämä johtaa erinomaiseen lopputulokseen, välillä langat ovat vähän solmussa kirjaimellisestikin.