Ari Nikkola: Taikuri Solmu Mäkelä, tule apuun

Onko tavoitteesi maksimoida saadut tuet, vai hoitaa metsää?

Saatiin Kemera solmuun, tiukkaan solmuun.  Solmua toukokuun yön valoisina tunteina vielä ansiokkaasti kiristettiin, kun hakemuksia tulvi Metsäkeskukseen ovista ja ikkunoista. Hakemuksia on yksinkertaisesti liian paljon suhteessa siihen, paljonko päätöksiin on rahaa. Ministeriöllä ei oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin puhaltaa peli poikki ja keskeyttää tuen haku.

Kemera uudistui eli mutkistui viime vuonna niin, että myös taimikonhoitohankkeisiin pitää tehdä hakemus ennen työn aloittamista. Metsäkeskus tekee hakemukseen päätöksen ja kun työ ilmoitetaan tehdyksi, tekee Metsäkeskus uuden päätöksen, ja maksaa hankkeen. Turha ja työllistävä EU:n byrokratiahimmeli. Tästä ovat kaikki yhtä mieltä ja tämä himmeli on solmun ensimmäinen sitoja.

Ongelma ei kuitenkaan ole vain tämä himmeli itse. Ongelmaa on myös siinä, että tämän himmelin kanssa ei osata elää. Kun hakemukseen tehdään päätös, valtio ei vielä maksa mitään. Päätöksellä valtio kuitenkin sitoutuu maksamaan tuen, kun hanke aikanaan toteutuu. Metsäkeskuksen käytössä oleva myöntövaltuus on se summa, jolla näitä sitoumuksia voidaan tehdä. Kun myöntövaltuus loppuu, päätöksenteko hakemuksiin loppuu. Erikseen ovat sitten ne oikeat eurot, joilla maksetaan toteutuneet hankkeet.

Otetaan laskuesimerkki. Oletetaan, että taimikoita hoidetaan vuosittain määrä, johon tukea tarvitaan 40 miljoonaa euroa. Metsäkeskuksella on käytössään myöntövaltuutta ja euroja maksuihin vuositasolla kumpaankin 40 miljoonaa. Hakemuksiin laitetaan yhden vuoden työt ja työt tehdään vuoden sisällä. Päätökset saadaan tehtyä, hankkeet maksettua, homma pyörii ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Entäs jos hakemuksiin laitetaankin kahden vuoden työt. Myöntövaltuutta tarvitaan 80 miljoonaa. Sitä on 40, päätös saadaan joka toiselle. Hankkeet maksetaan, kun ne on toteutettu kokonaan eli vasta kahden vuoden kuluttua. Joka toinen hakija jää ilman päätöstä, ensimmäisen vuoden maksuihin varatut rahat jäävät kokonaan käyttämättä, metsurit kääntävät Stihlin startin stop asentoon. Kaikki ovat tyytymättömiä.

Suunnilleen tässä nyt ollaan.  Nopeimmat söivät hitaat. Tai joku varasi koko ravintolan itselleen ja tuli yksin juhlimaan. Kemera on politiikkaa, tuki valtion rahaa, kaikki ovat lobanneet tukea itselleen.   Nyt juhlat ovat ohi ja krapula tuli kylään. Solmu kuristaa ja Metsäkeskus haukkoo henkeä hakemustulvassa. Solmu on niin tiukka, että avaamiseen taidetaan tarvita taikuri, tai kokonaan uusi naru.

Jos tässä sotkussa on jotain hyvää, niin hyvää on se, että nyt jokaisella metsänomistajallakin on hyvä tilaisuus miettiä, miksi ja milloin taimikoita oikein kannattaa hoitaa. Kannattaako työ siirtää, kun Kemera-tukea ei voi nyt hakea? Entäpä jos ensikin vuonna nopeimmat syövät hitaat. Tuki ei taaskaan riitä kaikille ja sinä jäät ilman. Montako vuotta taimikko kestää odottamista? Mieti, onko tavoitteesi maksimoida saadut tuet, vai hoitaa metsää?

Ari Nikkola
ari.nikkola(at)metsakeskus.fi

PS Vuosi sitten aprikoin, kehtaanko lainkaan hakea Kemera-tukea taimikonhoitoon, koska tukitaso on harrastajametsurille ruhtinaallinen. Voin kertoa, että hain. Noin puoleen sitä, mitä olisin voinut. Tänä vuonna olen tehnyt samoin. Saanpahan edes yhden metsätilan ostolainan kuukausierän kuitattua.

Lue lisää Metsäkeskuksen blogikirjoituksia

Ari Nikkola

Kirjoittaja on jyväskyläläinen metsänhoitaja, joka työskentelee rahoitus- ja tarkastuspäällikkönä Tampereella. Nikkolan salainen ja etäinen kiinnostuksen kohde on moraalifilosofia.