Ari Nikkola: Joko kauppamies kolkuttaa ovellasi?

Suomen kielen sanoissa on puute, kun puhutaan tiedosta. Meillä sanaa tieto käytetään, kun tarkoitetaan erilaista informaatiota, josta kukaan ei välttämättä saa edes selvää. Tieto tarkoittaa myös tietämystä ja asioiden tuntemista, joka liittyy informaatioon.

Esimerkkinä informaatiosta on vaikka tällainen suomenkielinen teksti, merkkijono paperilla. Kun tämä merkkijono näytetään lukutaitoiselle suomalaiselle, hän ymmärtää, mitä informaatio sisältää. Kun se näytetään lukutaitoiselle ranskalaiselle, hänellä ei ole tietämystä merkkien sanomasta.

Vaihtoehtoisia totuuksia vai osatotuuksia?

Suomeen saatiin maaliskuun alussa uusi metsätietolaki. Ympäristötiedoksi luettava metsätieto on nyt aiempaa vapaammin saatavissa ja käytettävissä. Tiedolla tarkoitetaan tässä yhteydessä tietenkin puhdasta informaatiota. Lakimuutokselta odotetaan paljon. Sen uskotaan lisäävän mahdollisuuksia edistää metsävarojen kestävää käyttöä ja metsänomistajille tarjottavia hyviä palveluita.

Informaatio itsessään ei kuitenkaan saa aikaiseksi mitään. Kehitystä tapahtuu vasta, kun informaatio otetaan vastaan ja sen sisältö ymmärretään. Metsätieto on kovin monelle metsänomistajalle kuitenkin enemmän tai vähemmän vain pelkkää informaatiota. Mitä voi tapahtua, kun tämä informaatio luovutetaan sellaiselle ulkopuoliselle, jolla on tietämys sen sanomasta?

Vaihtoehtoja on kaksi. Tiedon saaja muuttaa informaation tietämykseksi ja muotoon, jota metsänomistajakin ymmärtää ja jonka pohjalta metsänomistaja osaa tehdä omia tavoitteitaan toteuttavia päätöksiä. Toinen vaihtoehto on se, että tiedon saaja suodattaa informaatiosta osan, joka palvelee hänen tarkoitusperiään ja esittää sen maanomistajalle ilman vaihtoehtoja.

Metsänomistaja: paranna metsätietämystäsi

Maailma on raadollinen. Oma veikkaukseni on, että kilpailu puuvaroista ja myös metsän erilaisten käyttömuotojen välillä kovenee jatkossa. Tällöin lisääntyy myös se, että metsänomistajille tarjotaan tietämystä, joka palvelee enemmän esittäjän kuin metsänomistajan tavoitteita. Eihän tämä tietenkään uutta ole. Kyse ei välttämättä ole niin sanotusta vaihtoehtoisesta totuudesta, vaan vain yhden näkökannan korostamisesta, osatotuudesta.

Aina kun informaation määrä kasvaa, pitää tavoitteena olla myös se, että tietämys informaation sisällöstä paranee. Tämä koskee erityisesti heitä, joita informaatio koskee. Olen aina ollut sitä mieltä, että metsänomistaminen on taitolaji. Metsää ei kannata omistaa, ellei sitä halua omistaa ja ellei omaa edes perustaitoja metsäomaisuuden hoidosta ja käytöstä.

Kehotankin kaikkia metsänomistajia, jotka tuntevat epävarmuutta metsäasioissa, koulun penkille. Informaatio on maailmalla, hankkikaa te siihen liittyvä tietämys ennen kuin kauppamies kolkuttaa ovella.

   

Ari Nikkola

Kirjoittaja on jyväskyläläinen metsänhoitaja, joka työskentelee rahoitus- ja tarkastuspäällikkönä Tampereella. Nikkolan salainen ja etäinen kiinnostuksen kohde on moraalifilosofia.