Ari Eini: Hyvä metsänhoito on ilmastoviisasta

Ilmastonmuutoksen perussyy on räjähtäen kasvanut fossiilisten raaka-aineiden käyttö. Päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla ripeästi ja kauaskantoisesti. Päästövähennykset eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan hiilidioksidia on pystyttävä myös poistamaan ilmakehästä. Metsät ja metsien tuotteet tarjoavat ihmiskunnalle ratkaisuja taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Suomessa on harjoitettu pitkään aktiivista metsäpolitiikkaa. Metsiemme puustoon sitoutunut hiilivarasto on kasvanut viidessäkymmenessä vuodessa lähes 70 prosenttia. Metsiemme vuotuinen hiilinielu on noin 28 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia eli isompi kuin Kanadan, kun huomioidaan metsätuhot. Kasvava metsä sitoo lähes puolet koko Suomen hiilipäästöistä.

Useimmat metsänomistajat pyrkivät yhdistämään oman metsänsä hoidossa monta asiaa: taloudellisen kannattavuuden, luonnon monimuotoisuuden ja myös metsän virkistysarvot. Ilmastonmuutos tuo kuvioon ainakin kaksi uutta muuttujaa: miten metsällä voisi parhaiten hillitä ilmastonmuutosta, mutta samalla myös sopeuttaa metsää jo tapahtuneen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Terve ja hyvin kasvava puu sitoo paljon hiiltä

Yksinkertaistaen voi todeta, että mitä paremmin metsä kasvaa, sitä enemmän se sitoo hiiltä. Positiivista ilmastovaikutusta voi maksimoida pyrkimällä mahdollisimman korkeaan tukkipitoisuuteen; sahatavarana puu säilyy pitkään hiilivarastona talojen ja huonekalujen rakenteissa.

Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa korjattavan puutavaran tukkipitoisuus voi olla korkeampi, mutta siinä menetetään jaksollisessa kasvatuksessa saatava jalostetun siemen- ja taimiaineksen tuoma kovempi kasvu, eli hiilensidonta. Luonnonvarakeskuksen mukaan jatkuvapeitteisessä kuusikossa puuntuotos on 15–25 prosenttia alhaisempi kuin tasaikäisenä kasvatettavassa.

Jatkuvapeitteisen kasvatuksen riskeinä ovat myös useammin tehtävän korjuun yhteydessä tapahtuvat juuri- ja runkovauriot jäävälle puustolle ja rajatummat keinot torjua juurikääpäsienten aiheuttamia tuhoja. Avohakkuun kautta uudistettu kohde palaa hiilinieluksi noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua hakkuun jälkeen; uudistamisvaiheen hiilivuotoa voidaan minimoida rikkomalla maanpintaa mahdollisimman vähän ja toteuttamalla uudistamistoimet ripeästi hyväkasvuisella, jalostetulla taimiaineksella.

Metsätuhoihin kannattaa varautua

Lämpimämpi ja märempi ilmasto lisää erityisesti tuulituhoja, ja lämpimämpi ja kuivempi hyönteistuhoja. Ilmastonmuutoksen aiheuttamiin metsätuhoihin voi ja kannattaa varautua. Parasta varautumista on hyvä metsänhoito: oikea-aikainen taimikonhoito ja ensiharvennus takaavat hyvän kasvun, siis hiilensidonnan, ja terveen, tuhoja hyvin kestävän metsän. Sekametsän on todettu kestävän tuhoja paremmin kuin yhden puulajin metsikkö kestää.

Yhtenä keinona lisätä metsiemme hiilivarastoa on esitetty metsikön kasvattamista nykyistä vanhemmaksi. Näin toimien sitoutuisi metsiimme nykyistä enemmän hiiltä. Metsiä vanhentamalla otamme kuitenkin tietoisen riskin: metsätuhot voivat hallitsemattomasti tuhota hiilinielun ja -varaston.

Turpeen tarpeetonta hajoamista kannattaa välttää

Yli puolet maamme lähes 10 miljoonasta suohehtaarista on ojitettu metsätalouskäyttöön. Suomen suometsät ovat tällä hetkellä puustobiomassan merkittävän suurenemisen ansiosta kasvihuonekaasujen nettonielu. Runsastyppisillä, ravinne-epätasapainosta kärsivillä soilla voidaan lannoituksella parantaa puuston kasvua, eli hiilinielua vuosikymmeniksi. Turvemaiden tuhkalannoituksilla voitaisiin lisätä puuston vuotuista kasvua kaikkiaan noin 8 miljoonaa kuutiota. Turpeen hajoamista voidaan suometsissä hillitä pitämällä vedenpinnan taso riittävän korkealla – mutta kuitenkin puuston kasvun kannalta riittävän alhaalla.

Luonnontilainen suo on hiilinielu. Ojitetun suon kunnostaminen ei kuitenkaan sovi nopeaksi keinoksi ilmastonmuutoksen hillintään. Kunnostettu suo on hiililähde ja palaa hiilinieluksi suotyypistä ja ennallistamisen voimakkuudesta riippuen vasta kymmenien, jopa satojen vuosien jälkeen.

Täsmämetsänhoidolla omiin tavoitteisiin

Nykyinen metsälaki ja alati paraneva metsävaratieto tarjoavat erinomaiset eväät täsmämetsänhoidolle. Metsänomistaja voi valita omien tavoitteidensa ja mielenkiintonsa pohjalta hänelle parhaiten sopivan tavan toimia. Vielä on huomattava, että ilmastonmuutoksen hillintä ja luonnon monimuotoisuuden parantaminen eivät ole sama asia; jotkut toimista tukevat toisiaan, mutta eivät välttämättä kaikki. Metsänhoidossa, kuten niin monessa muussakin asiassa, on pyrittävä kokonaisuuden kannalta parhaaseen ratkaisuun. Aina se ei ole helppoa – mutta juuri siksi se on niin kiinnostavaa!

Ari Eini

Kirjoittaja on keskisuomalainen metsänhoitaja (MMM), joka johtaa Suomen metsäkeskusta Lahdesta käsin. Eini harrastaa monipuolisesti kuntoulkoilua ja on tänä talvena nauttinut suuresti myös luistelusta luonnon jäällä.