Ari Eini: Älkää ampuko viestintuojaa

Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes kirjoitti tammikuun alussa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla tärkeästä aiheesta eli metsiemme viljelyalojen pienenemisestä. Olemme saaneet Metsäkeskukseen paljon palautetta kirjoituksesta. Osa palautteen antajista on toivonut, että ongelman sijaan kertoisimme hyvää tarinaa emmekä arvostelisi metsälakia tai syyllistäisi metsänomistajaa.  Kaikki palaute on tervetullutta - se osoittaa, että kannanotolle oli tarvetta.

Saatu kritiikki palautti mieleeni vanhan ainakin Englannissa paljon käytetyn sanonnan ”Don’t shoot the messenger” – älkää ampuko viestintuojaa. Remeksen kirjoituksessaan esiin nostaman asian uutisoi Luonnovarakeskus jo viime vuoden syyskuussa. Metsätalouden tilastoja ja tilastoja ylipäätään kerätään, jotta erilaisen päätöksenteon pohjaksi saadaan tosiasioita. Jos tilastoja, tässä tapauksessa Luken metsätilastoja, ei ole tarkoituskaan käyttää, voitaneen tilastointi lopettaa?

Parempaa asiakaspalvelua

Se, mikä asiassa on jäänyt liian vähälle huomiolle, on metsäammattilaisten vastuu. Entistä harvemmalla metsänomistajalla on metsänhoidon osaamista tai haluakaan itse tehdä metsänsä hoitotöitä. Metsäkeskuksen viesti on, että asiaa ei hoideta lailla, vaan entistä paremmalla asiakaspalvelulla. Tavoitteeksi tulee ottaa, että yhtäkään puukauppaa ei tehdä ilman, että metsän uudistuminen on varmistettu hakkuun jälkeen.  Edelleen puukaupan jälkihoitoon pitää kuulua metsänuudistuksen tarkistaminen, olipa uudistaminen sovittu metsänomistajan tai metsäalan toimijan vastuulle. Metsänomistajalla on luonnollisesti päätösvalta omaan metsäänsä – mutta kukapa meistä ei arvostaisi yhteistyökumppanina ammattilaista, joka tuo avoimesti ja monipuolisesti esiin erilaisia vaihtoehtoja ja osoittaa mielenkiintoa ja arvostusta asiakkaan omaisuuden hoitoon puukaupan jälkeenkin.

Yhtä lailla kuin puukaupan ja metsäpalvelumarkkinoiden osapuolten, pitää myös Metsäkeskuksen suhtautua kriittisesti omaan toimintaansa ja pyrkiä aina parempaan. Olemme viime vuosina keskittyneet metsänomistaja-asiakkuustyössämme ”hiljaisiin” metsänomistajiin, jotka eivät tietojemme mukaan ole olleet aktiivisia metsäomaisuutensa suhteen. Työtä näemmä riittää myös metsien uudistamisen eli metsiään aktiivisesti käyttävien metsänomistajien parissa.

Yhteistyötä tarvitaan

Pohdittaessa syitä metsänviljelyalan laskuun pitää tunnistaa myös eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen suosion kasvu, vaikka metsänkäyttöilmoitusten perusteella menetelmän hakkuualat ovatkin jääneet pieniksi. Taustalla lienee ainakin osittain se, että metsänkäyttöilmoituslomake ei riittävän selkeästi erota tasaikäis- ja eri-ikäisrakenteisia hakkuita toisistaan. Maa- ja metsätalousministeriön ja Metsäkeskuksen pitää yhdessä metsäalan toimijoiden kanssa ajantasaistaa ja selkeyttää metsänkäyttöilmoitus.

Markku Remeksen kirjoitus viljelyalojen pienenemisestä ja sen herättämä kritiikki tuo mieleen myös toisen, kiinteästi isänmaamme satavuotiseen historiaan liittyvän sanonnan: tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Suurelle yleisölle on uskottavampaa, että toimintaa aidosti kehitetään etsimällä kipupisteitä, kuin pelkkä kiiltokuva. Alan yhteinen, kriittinen keskustelu ja yhdessä tehtävät korjaavat toimenpiteet vievät meitä oikeaan suuntaan.

Ari Eini

Kirjoittaja on keskisuomalainen metsänhoitaja (MMM), joka johtaa Suomen metsäkeskusta Lahdesta käsin. Eini harrastaa monipuolisesti kuntoulkoilua ja on tänä talvena nauttinut suuresti myös luistelusta luonnon jäällä.