Antti Pajula: Metsätilojen sukupolvenvaihdokset – avuksi keppiä vai porkkanaa?

Olisiko aika jo kypsä siihen, että pelkkä yritysmäinen ja aktiivinen metsätalouden harjoittaminen riittäisi lahja- tai perintövero-huojennuksen saantiin?

Juha Sipilän hallituksen yhden kärkihankeen tavoitteena on varmistaa puun liikkeelle saanti yksityismetsistä tilanteessa, jossa metsäteollisuuden puun käyttö lisääntyy parissa kolmessa vuodessa noin 10 miljoonaa kuutiometriä. Puun tarjontaa lisätään nopeuttamalla metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja parantamalla metsätilarakennetta verotuksen keinoin. Lainsäädäntö uudistuu näillä näkymin vuoden 2017 alussa.

Millaisilla keinoilla metsätilojen sukupolvenvaihdoksia sitten voisi edistää?

Metsävähennysoikeuden laajentaminen

Nykymetsäverojärjestelmässä oikeastaan ainut puun myyntiin kannustava elementti on metsävähennys, joka syntyy vastikkeellisesti hankitun metsän hankintamenosta 60 prosentin suuruisena. Nostetaanko metsävähennyspohjaa, koska puuston arvo määrittää metsätilan kauppahinnan tosiasiassa ainakin 80–90-prosenttisesti? Pitäisikö metsävähennystä saada myös lahjana tai perintönä saadun metsän maksetusta lahja- ja perintöverosta, joka sekin on tavallaan vastiketta metsän saannista?

Metsävähennyksen alentaminen ja minimin poistaminen

Jos edellä mainittu muutos alentaa vuotuista metsäverokertymää liikaa, voitaisiin nykyistä vuotuista metsävähennystä – 60 prosenttia verotettavasta metsän pääomatulosta – alentaa. Näin toimien metsävähennyksen täysi hyödyntäminen vaatisi yhä suuremmat puun myynnit ja kestäisi pidempään. Myös metsävähennyksen minimi, 1500 euroa vuodessa, voitaisiin poistaa – vaikka sitten byrokratiatalkoiden nimissä.

Perintöverohuojennuksen myös puhtaille metsätiloille

Nykylainsäädännössä jatkavat maatilat saavat merkittävän lahja- tai perintöverohuojennuksen. Puhtaille metsätiloille tätä huojennusta ei myönnetä. Säännöksen takia eräät puhtaat, isot metsätilat ovat ostaneet vapailta markkinoilta kovaan hintaan muutaman hehtaarin peltoalueita tai jopa raivanneet metsästä peltoa ennen sukupolvenvaihdosta.

Olisiko aika jo kypsä siihen, että pelkkä yritysmäinen ja aktiivinen metsätalouden harjoittaminen riittäisi lahja- tai perintöverohuojennuksen saantiin? Tähän olisi toki harkittava selkeät kriteerit, joiden täyttämistä yritysmäisiltä metsätiloilta vaadittaisiin. Sopivia kriteereitä voisivat olla esimerkiksi metsäpinta-ala, tilan pirstominen, eläke- tai muu vakuuttaminen sekä metsätalouden suunnitelmallisuus.

Kuolinpesien purkamiselle määräaika tai verokannustin

Kuolinpesämuotoisen metsänomistuksen ongelmista on puhuttu vuosikymmeniä, mutta mitään konkreettista ei ole tehty. Yksi ratkaisu voisi olla esimerkiksi kolmen vuoden määräaikaa, johon mennessä kuolinpesät tulisi purkaa.

Perikunnalta edellytettäväksi minimitoimenpiteeksi riittäisi vaikka kuolinpesän muuttaminen samojen henkilöiden verotusyhtymäksi. Tällöin yhtymän toimivuus voitaisiin varmistaa esimerkiksi edellyttämällä osakkailta yhteishallintosopimusta.

Vai olisiko parempi keino se, että kuolinpesille ei myönnettäisi yrittäjävähennystä, esimerkiksi 5 prosenttia metsätalouden nettotulosta, jolloin ne maksaisivat muita metsänomistusmuotoja korkeampaa veroa?

Määräaikainen verohuojennus metsätilansa myyville

Eräs aihealueen ongelma on jo pitkään ollut Suomen metsätilamarkkinoiden ylikysyntätilanne.

Vapailla markkinoilla myydään vuosittain vain noin 3000 metsätilaa. Tästä johtuen metsätilojen hinnat ovat nousseet paikoin pilviin. Saataisiinko metsänsä unohtaneet metsänomistajat jollakin keinolla luopumaan metsistään?

Kokeiluluontoisena kannustimena voisi toimia kahden-kolmen vuoden määräaikainen metsätilojen luovutusvoittoverohuojennus. Menetetty verokertymä saattaisi hyvinkin korvautua tilakauppojen määrän kautta lisääntyvällä verokertymällä. Ainakin kunnat ovat määräaikaisten luovutusvoittoverohuojennusten avulla saaneet ostettua tonttimaata monikertaisen määrän normaalitilanteeseen verrattuna.

Aktiivisesta yhteisomistuksesta houkuttelevampi vaihtoehto

Lopuksi nostan esiin yhteismetsäkysymyksen. Voisiko yhteismetsien perustamisen ja laajentamisen esteitä edelleen vähentää? Saadaanko yhtiömuotoisesta metsänomistuksesta kehitettyä järkevä metsänomistusmuoto yksityishenkilöille?

Nämä ja monet muut kysymykset tulevat varmaan puhuttamaan metsänomistajia, metsäammattilaisia ja päättäjiä lähikuukausina. Jos ja kun muutoksia tulee, on Metsäkeskus valmis olemaan vahvasti mukana uuden tiedon levittämisessä sekä metsänomistajien, metsäammattilaisten että muiden aihealueen ammattilaisten keskuudessa.

Antti Pajula
antti.pajula(at)metsakeskus.fi

Lue lisää Metsäkeskuksen blogikirjoituksia

Antti Pajula

Kirjoittaja on eteläpohjalainen metsänhoitaja, joka työskentelee metsätilarakenteen johtavana asiantuntijana Seinäjoella. Varsinainen leipätyö vie nykyisessä toimenkuvassa metsään enää liian harvoin, mutta vapaa-aikaa kuluu vuodessa useampi viikko omissa metsissä ja hirvijahdissa.