Anna Rakemaa: Byrokratian purkuun!

Hallinnon tehostaminen ei kuitenkaan etene, jos ministeriöt eivät päiviä ajatusmallejaan digitaaliseen maailmaan.

Myönnän, että innostuin, kun luin Sipilän hallitusohjelman tekstiä digitalisaatiosta, kokeilusta ja normien purkamisesta. Hallinnon hitaus, kalleus ja raskaushan ovat olleet jo pidempään tapetilla ja osin kyllä aiheesta. Ei kuitenkaan ole pelkän hallinnon toimeenpanijan vika, että säädökset eivät taivu. Metsäkeskuksessa on isketty päätä pykälään viimeisten lakimuutosten kanssa toistuvasti.

Uuden Kemeran piti yksinkertaistaa hallintoa ja aika mallikkaastihan tavoite toteutui, kun lakiin tuli uusi pakollinen ennakkoilmoitus kaikkiin hankkeisiin. EU:ssa ei tukea enää voi maksaa jälkirahoitteisesti, vaan aina tarvitaan ennakkoon tehtävä hakemus. Kun Metsäkeskukselle tulee tavallisesti Kemera-hakemuksia noin 55 000 kpl vuodessa ja niistä suunnitelmallisia oja- ja tiehankkeita on ollut noin 3 500 kpl ja metsänuudistamisia 13 000 kpl, lähetetään niistä muistakin 38 500 hakemuksesta nyt ensin ennakkoilmoitus ja sitten toteutusilmoitus. Virallisten ilmoitusten määrä kasvaa siis 91 prosenttia. Vaikka niitä kuinka tehokkaasti hallinnoitaisiin uusilla järjestelmillä, kyllä se vahvasti byrokratian lisäämiseltä vaikuttaa.

Metsäkeskuslain viimeisen tarkistuksen kanssa toiveenamme oli mahdollisimman joustava julkisen vallankäyttö, jota ei olisi kiinnitetty alueisiin, vaan mahdollistaisi joustavan päätöksenteon koko maan tasolla. Koska emme ole virasto, vaan välillistä valtionhallintoa, ovat nämä julkisen vallankäytön asiat hallinnollisesti erityisen seurannan alla.

Tästä näkökulmasta riemuvoittona voidaan pitää sitä, että vallankäytön jakoa ei ole enää kirjattu säädöksiin, vaan Metsäkeskuksen johtaja tekee määräyksen, jonka ministeriö vahvistaa. Eli jos alueita yhdistellään tai päätöksentekijöiden roolia muutellaan, ei tarvitse tehdä sitä eduskunnan kautta.

Kolikon kääntöpuoli on sitten se, että julkisen päätösvallan käytöstä on määrättävä hyvin yksityiskohtaisesti johtajan määräyksessä. Lisäksi päätöksentekijälle ja hänen sijaiselleen on laissa laitettu kelpoisuusehdot tehtävän hoitamiseksi. Nämä puolestaan rajaavat muut kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittajat päätöstenteon ulkopuolelle. Näin ollen emme voi antaa metsälain selviäkään päätöksiä tehtäväksi muille kuin rahoitus- ja tarkastuspäälliköille tai heidän virallisille sijaisilleen.

Normien purkamisen näkökulmasta asia eteni, mutta säätely siirtyi toiseen kohtaan ja lopulliseen tavoitteeseen joustavasta päätöksenteosta ei päästy. 

Paljon odotuksia on ollut ladattuna myös hallinnon tehostamisessa uusien Riihi- ja Kanto- järjestelmien varaan. Kun hallintolain mukaan tehdään päätöksiä, tarvitaan aina erilliset asiatarkastajat, esittelijät ja varsinainen päättäjä.  Kone pystyy periaatteessa tekemään koko prosessin yksin siten, että jokaisesta vaiheesta voidaan tehdä oma dokumentaatio. Eli kun metsänkäyttöilmoitus putkahtaa Kantoon, katsoo kone, että kohde on puustoltaan sopiva ja siellä ei ole liito-oravaa, metsälain 10 § kohdetta tai muuta hankalaa.

Ongelmana on kuitenkin se, että hallintolaki ei mahdollista konetta hallintomenettelyn osatekijänä tai päättäjänä. Tuottavuuden ja hallintomenettelyjen keventymisen kannalta olisi varsin mukavaa, että edes joku edellä esitetyistä vaiheista voitaisi antaa koneen hoidettavaksi. Silloin voisimme keskittää harkintaa käyttävien ihmisten ajan hankalien tapausten ratkontaan. 

Ministeriöt laativat parhaillaan esityksiä hallituksen digitalisaation ja hallinnon tehostamisen hankkeisiin ministeriön alaisen hallinnon esitysten pohjalta. Metsäkeskuksella on esittää hyviä hankkeita ja toimenpiteitä joilla julkisen sektorin toimintaa voidaan merkittävästi tehostaa.

Hallinnon tehostaminen ei kuitenkaan etene, jos ylin hallinnosta vastaava taho eli lainsäädännöstä ja sen kehittämisestä vastaavat ministeriöt eivät päivitä ajatusmallejaan digitaaliseen maailmaan. Säädökset ja hallintomenettelyt pitää tuoda tälle vuosituhannelle ja vuosikymmenelle. Käytännössä aina kun laissa määritetään tehtäviä tai lain toimeenpanon valvontaa, on ensin mietittävä, miten se tehdään tehokkaasti mahdollisimman vähillä resursseilla. Sen jälkeen kirjoitetaan säädös siten, että tämä tehokkain toimintamalli voidaan myös säädösten puitteissa ottaa käyttöön. Aina kun säädöksiä lähdetään tarkistamaan, koko hallintoprosessi pitää miettiä uudelleen.

Pelkällä pykälän korjauksella ei digitalisaatiosta saada hallinnon pelastajaa.

Anna Rakemaa
anna.rakemaa(at)metsakeskus.fi

Lue lisää Metsäkeskuksen blogikirjoituksia

Anna Rakemaa

Kirjoittaja on helsinkiläinen metsänhoitaja, joka toimii Metsäkeskuksen metsäjohtajana Lahdesta käsin. Vapaa-ajallaan Rakemaa harrastaa kuvataiteita ja retkeilyä.