Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt
Talousmetsien arvokkaiden elinympäristöjen ensisijaisena tehtävänä on turvata kyseiselle elinympäristölle tyypillistä lajistoa. Arvokohteet edistävät järeän lahopuun muodostumista, mikä lisää niissä harvinaisten, vaateliaiden tai uhanalaisten lajien esiintymistä. Arvokkaat elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia, poikkeavat tavanomaisesta metsäluonnosta ja erottuvat ympäristöstä.
Uusimmat tutkimustulokset osoittavat, että arvokkailla elinympäristöillä on tärkeä merkitys monimuotoisuuden säilymiselle. Niihin keskittyy monille lajeille tärkeitä ominaisuuksia, kuten lahopuuta, eläviä vanhoja puuyksilöitä, poikkeava pienilmasto, rehevyyttä tai vetisyyttä.
Vähimmäistason arvokkaiden elinympäristöjen säilyttämiselle asettaa metsälain ja luonnonsuojelulain säännökset. Useimmat metsänomistajat ovat kuitenkin noudattaneet hyvän metsänhoidon suosituksia ja sitoutuneet vapaaehtoisesti metsäsertifiointijärjestelmään, jonka tarkoituksena on osoittaa, puiden kasvaneen hyvin hoidetuissa metsissä.
Metsälain 10 §:n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat esimerkiksi seuraavat ympäristöt:
- pienvedet lähiympäristöineen
- rehevät korvet
- lehtolaikut
- kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
- rotkot,
- kurut
- jyrkänteet alusmetsineen
- vähätuottoiset hietikot
- kalliot
- kivikot
- louhikot
- vähäpuustoiset suot
- rantaluhdat
Talousmetsissä olevat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset arvokkaat elinympäristöt suositellaan jätettäväksi metsänkäsittelyn ulkopuolelle tai käsitellään varovasti, jotta kohteella olevat luonnon monimuotoisuudelle olennaiset ominaispiirteet säilyvät. Ominaispiirteet (varjoisuus, vaatelias kasvillisuus, kosteusolot jne.) vaihtelevat kohteittain ja siten myös kielletyt tai sallitut toimenpiteet on todettava tapauskohtaisesti.
Luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä ei saa muuttaa niin, että ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu.
Luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä ovat:
- luontaiset jalopuumetsiköt
- pähkinäpensaslehdot
- tervaleppäkorvet
- luonnontilaiset hiekkarannat
- merenrantaniityt
- hiekkadyynit
- katajakedot
- lehdesniityt
- avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät
Ympäristökeskus rajaa luontotyyppikohteen ja tekee päätöksen suojelusta.
Lisäksi metsäsertifioinnin mukaan kriteerien turvataan tiettyjen harvinaisten tai harvinaistuneiden elinympäristöjen monimuotoisuutta luonnehtivat ominaispiirteet.
Metsäsertifioinnin mukaan turvataan arvokkaita elinympäristöjä ovat:
- tulvametsät
- metsäluhdat
- luonnontilaiset korvet
- letot Lapin läänissä
- paisterinteet
- supat
- luonnonsuojelullisesti arvokkaat vanhat metsät
Metsäsertifioinnin kriteereihin voit tutustua Metsäsertifiointi Suomessa -sivuilla.
11.2.2009