Taimikon perustaminen
Metsän uudistamiseen panostaminen on investointi tulevaisuuteen. Uudistushakkuusta seuraa aina myös uudistamistöitä. Metsänviljelyllä tai luontaisella uudistamisella saadaan aikaan uusi, kasvuisa taimikko.
Uudistamistöihin kuuluvat uudistusalan raivaus, kasvupaikalle riittävä maanmuokkaus, mahdollinen kulotus, sekä viljely kylväen tai istuttaen. Luontaisen uudistamisen yhteydessä on maanmuokkaus pääsääntöisesti tehtävä äestäen tai laikuttaen.
Voit tehdä monet metsänuudistamistyöt onnistuneesti myös itse. Metsänomistajan on seurattava uudistumista jotta uudistaminen saadaan varmistetuksi.
Uudistamisvelvoite
Päätehakkuun tekevällä metsänomistajalla on myös lakisääteinen uudistamisvelvoite. Taimikon perustamista koskevat toimenpiteet on saatettava loppuun kolmen vuoden kuluessa uudistushakkuun päättymisestä. Kun uudistuminen on varmistunut, toimitetaan Metsäkeskukseen erillinen taimikon perustamisilmoitus kuviokarttoineen, mikä sisältää kuvion numeron, pinta-alan ja uudistamispuulajin.
Rahoitustukea tuhokohteille
Metsänuudistamiseen on mahdollista saada valtion rahoitustukea kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) perusteella, jos hakkuiden tulot jäävät metsänomistajasta riippumattomista syistä hyvin pieniksi uudistamiskustannuksiin verrattuna. Tukea voi saada myös, kun viljely joudutaan tekemään myrsky-, lumi- tai muun luonnontuhon vuoksi.
Uusi metsä alkuun suunnitelmallisesti
Metsän uudistamisketjun suunnittelu alkaa kasvupaikalle ja sen maa- tai turvelajille sopivan uuden puulajin valinnalla. Vähintään mustikkatyypin kasvupaikoilla, tai rehevämmillä, se on tavallisesti joko kuusi tai rauduskoivu.Kuivahkoilla ja sitä karummilla kasvupaikoilla mänty on pääpuulaji.
Kasvupaikka ja tavoiteltava puulaji määrittävät myös uudistamistapaa ja uudistamisalan maanmuokkaustarvetta. Yleisin tapa on tehdä avohakkuu, jolloin alueen lähes kaikki puut kaadetaan. Kasvamaan jätetään vain säästöpuita monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.
Uudistaminen viljellen tai luontaisesti
Keinollisen uudistamisen vaihtoehdot ovat siementen kylvö tai taimien istutus. Yleisin metsän uudistamisen tapa on avohakkuu ja paakkutaimien istutus pottiputkella.
Karuilla kasvupaikoilla, joilla pääpuulajina on mänty, voi tavoitteena olla luontainen uudistaminen ja päätehakkuun yhteydessä hakkuualalle jätetään siemenpuita. Toinen luontaisen uudistamisen tapa on kuusen suojuspuuhakkuu, jolloin taimien päälle jätetään kasvamaan isompia puita. Luontaisessa uudistamisessa siemenpuut poistetaan kuviolta pikimmiten, kun todetaan kasvatuskelpoisen taimikon lähteneen kasvuun.
Suojuspuina kasvaneita koivuja ja kuusia poistetaan kuusentaimikon päältä ensimmäisellä tai toisella hakkuukerralla, luontaisesti aikaan saatua taimikkoa varoen. Suojuspuusto tulisi poistaa heti kun taimettuminen on tapahtunut taimikon ollessa maksimissaan 50 senttimetrin keskipituusvaiheessa.
Maanmuokkaus ja raivaus luovat perustan uudistamiselle
Olipa uudistamiskeino mikä hyvänsä, lähes aina tarvitaan maanmuokkausta, joskus myös alustan raivausta. Maanmuokkaus parantaa taimien kasvuolosuhteita; vähentää kilpailua muun kasvillisuuden kanssa ja parantaa maaperän vesitaloutta. Ainoastaan karuimmilla kasvupaikoilla heinäkasvillisuuden kanssa kilpailu ei haittaa uudistumista.
Laikku-mätästys on tuoreen kankaan kasvupaikan maanmuokkausmuoto. Maa-ainesta käännetään ja tiivistetään mättääksi, jonka keskelle taimi istutetaan. Laikutus on maanmuokkaustapa, jossa maanpintaa ainoastaan rikotaan kuntta poistaen ja kivennäismaa paljastaen. Tämä sopii karummille kasvupaikoille ja myös kylvöä varten. Äestyksessä lopputuloksena on jatkuva muokkausjälki, joka nostaa kivennäismaata näkyviin.
Veden vaivaamilla hienojakoisilla kivennäismaakohteilla tarvitaan mätästyksen yhteydessä navero-ojia tai turvemaalla ojitusta mätästyksen yhteydessä. Maanmuokkaustapaa vaihdellaan saman uudistusalan sisällä maaperän ravinteisuutta ja ominaisuuksia seuraten.
Karuimmat osat laikuttaen, soistumat ja hienojakoiset veden vaivaamat savimaat naveroiden ja mätästäen. Vetisimmät turvemaan kuviot ojitusmätästäen.
Maapohjan raivauksessa poistetaan uudistamista haittaava pienpuusto. Männyn ja koivun viljelyaloilta raivataan kaikki hakkuussa jäänyt pienpuusto. Alle metriset kasvatuskelpoiset havupuun taimiryhmät voidaan kuitenkin säästää.
Haapa levittää männyn versoruostetta, mikä on männyn latvakasvaimia vioittava sienitauti. Männyn uudistusalalla haavat tulisi ”kaulata” kuorimalla ennen päätehakkuuta tai haavan vesominen estetään torjunta-aineilla.
Monimuotoisuudelle tärkeitä pienialaisia painanteita, kosteikkoja, kallioita tai muita puuntuotannolle vähäarvoisia kohteita ei raivata. Katajat, pihlajat, raidat ja pähkinäpensaat säästetään, sillä ne eivät merkittävästi heikennä taimikon kehitystä.
Taimikon seuranta
Taimikon alkukehitystä on seurattava kolmesta kuuteen vuotta uudistamistöiden päättymisestä.
Sopiva ajankohta tarkastusmittaukselle on:
- 2 – 3 kasvukautta istutuksesta
- 3 – 4 kasvukautta kylvöstä
- 3 – 6 kasvukautta luontaisen uudistamisen maanmuokkauksesta.
Mittaa tiheys neljän metrin kepillä. Yhdellä kepin pyörähdyksellä rajautuu 50 neliömetrin ympyräkoeala. Yksi taimi koealalla vastaa 200 tainta hehtaarilla. Jos alalla on 12 tainta, niin niitä on hehtaarilla 200 x 12 eli 2 400 kpl.
Tarkkaile suuria aukkopaikkoja ja merkitse ne mittauksen yhteydessä maastoon, niin löydät täydentämistä vaativat kuvion osat helposti. Tarkkaile samalla myös heinän- ja vesakontorjunnan tarvetta.
