Taimikon varhaishoito
Uudistamisen jälkeisinä vuosina tärkein nuoren taimikon hoitotoimenpide on oikein ajoitettu varhaishoito. Taimikon varhaishoito tarkoittaa kilpailevan pintakasvillisuuden poistamista viljelytaimien ympäriltä. Tämä takaa kasvatettavien taimien selviytymisen taimikon vakiintumisvaiheeseen eli noin 1,3 metrin keskipituuteen. Tuoreita uudistusaloja tulee seurata vuosittain ja varhaishoidon tarve tarkastaa sekä keväällä että syksyllä.
Heinääminen
Muokatun uudistusalan ongelma tuoreilla ja rehevillä kasvupaikoilla on lehtipuuvesakon lisäksi voimakas heinittyminen. Havupuiden taimet jäävät heinien, vadelmien tai horsmien alle ja kasvatettavien taimien pituuskasvu taantuu. Heinän lakoontuminen voi aiheuttaa mekaanisia vaurioita taimille taivuttamalla niitä. Erityinen riski on talviaikaan lumipeitteen alla. Lisäksi kaatuneet taimet ja heinäinen kasvuympäristö altistaa taimet jyrsijätuhoille ja sienitaudeille.
Heinääminen eli pintakasvillisuuden ”polkeminen” tai niittäminen maahan taimien ympäriltä joudutaan tekemään usein kahdesti kasvukauden aikana. Keskikesä on hyvää varhaishoidon aikaa, kun vihreä kasvillisuus on rehevimmillään. Myös syksy ja kasvukauden päättymisvaihe on hyvä ajankohta heinäämiselle, tällöin kellastuneen kenttäkerroskasvuston seasta vihreät havupuun taimet on helppo löytää.
Lehtipuuvesakon poisto
Havupuiden taimet kasvavat alkuvaiheessa hitaammin kuin lehtipuut. Noin kolmen vuoden kuluttua taimien istuttamisesta lehtipuuvesat ovat usein päässeet kasvussa havupuutaimien edelle. Ongelmia ne tuottavat kasvaessaan liian lähellä viljelytaimia. Koivujen ja muiden lehtipuiden vesat piiskaavat havupuiden latvuksia. Erityisen vaurioaltis on taimen hento latvakasvain ja sen kärkisilmu, josta se vuosittain kasvaa pituutta. Jos latvakasvain vioittuu, saattaa taimi vaihtaa latvaansa. Latvanvaihdot näkyvät selkeinä laatuvikoina kasvavissa puissa.
Työ on helpointa tehdä taimien ollessa noin yhden metrin keskipituudessa. Kun työ tehdään ajoissa, riittää toisinaan pelkkä reikäperkaus. Taimen ympäriltä perataan noin metrin säteisen ympyrän sisältä lehtipuuvesakko kasvatettavaa taimea varoen.
Työn voi tehdä raivaussahalla, raivausveitsellä tai vesurilla. Kun lehtipuita raivataan, ne usein vesovat voimakkaasti. Varhaishoidon toimenpiteet voidaan joutua uusimaan viimeistään seuraavalla kasvukaudella. Ravinneköyhillä kasvupaikoilla varhaishoitoa ei aina tarvita. Toimenpiteet voidaan siirtää myöhempään ajankohtaan ja toteuttaa varsinaisena taimikonhoitona. Lehtipuita ei pitäisi päästää kasvamaan viljelytaimien päälle, koska ne piiskaavat ja varjostavat kasvatettavan taimen latvusta.
Kun havupuut ovat kasvaneet 2 – 3 metrin valtapituuteen, ne eivät enää ole vaarassa vioittua mekaanisesti. Tästä eteenpäin varttuneet taimet kilpailevat kasvutilasta tasaveroisesti ja edessä on varsinainen taimikonhoito.
