Taimikon perustaminen
Taimikon perustamiseen eli metsän uudistamiseen panostaminen on sijoitus tulevaisuuteen. Uudistushakkuusta seuraa aina myös uudistamistöitä. Tavoitteena on, että metsänviljelyllä tai luontaisella uudistamisella saadaan aikaan uusi, tuottava taimikko. Metsän uudistamisen töihin kuuluvat mahdollinen uudistusalan raivaus, kasvupaikalle sopiva maanmuokkaus, mahdollinen kulotus, viljely kylväen tai istuttaen tai luontainen uudistaminen sekä mahdollinen heinän torjunta.
Uusi metsä alkuun suunnitelmallisesti
Metsän uudistamisketjun suunnittelu alkaa kasvupaikalle ja sen maa- tai turvelajille sopivan puulajin valinnalla. Vähintään mustikkatyypin kasvupaikoilla, tai rehevämmillä, se on tavallisesti joko kuusi tai rauduskoivu. Kuivahkoilla ja sitä karummilla kasvupaikoilla mänty on pääpuulaji. Myös erikoisempien puiden kuten lehtikuusen, tervalepän ja visakoivun kasvattaminen on mahdollista niille soveltuvilla kasvupaikoilla. Kasvupaikka ja tavoiteltava puulaji määrittävät myös uudistamistapaa ja uudistamisalan maanmuokkaustarvetta.
Uudistusalan raivaus
Uudistusalan raivauksella tarkoitetaan hakkuun jälkeen jääneen uudistamista haittaavaan pienpuuston poistoa. Jos pienpuusto ei haittaa uudistamista eikä taimien kehitystä, raivaus ei ole tarpeen. Raivausta ei tehdä uudistusalalle jätetyille säästöpuuryhmille. Samoin kasvatuskelpoiset taimiryhmät voidaan jättää raivaamatta.
Maanmuokkaus
Maanmuokkaus on lähes aina perusteltua metsikön uudistamisen yhteydessä, ainoastaan karuimmilla kasvupaikoilla ja kosteissa korvissa sekä lehdoissa voidaan maanmuokkaus jättää tekemättä. Maanpinnan käsittelyllä turvataan metsänuudistumisen onnistumista ja parannetaan pitkäaikaisesti taimien kasvuedellytyksiä. Maanpinnan muokkauksella on ratkaiseva merkitys myös luontaisesti syntyvien taimien määrään. Maanmuokkauksessa on vältettävä ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtoutumista vesistöihin. Vesistöjen rannoille jätetään muokkaamaton suojavyöhyke. Maanmuokkauksen menetelmiä ovat laikutus, äestys, mätästys ja säätöauraus.
Laikutus sopii männyn uudistusaloille ja tuoreen kankaan kuusen uudistusaloille. Se ei sovellu alaville, kunttaisille ja veden vaivaamille aloille. Laikutuksessa humus poistetaan kivennäismaan pintaa myöten ja sitä voidaan tehdä metsätraktorin perään kiinnitettävällä laikkurilla tai kaivinkoneella.
Äestys sopii parhaiten männyn uudistusaloille sekä kuusen viljelyaloille tuoreilla kankailla, mutta se ei sovellu reheville ja veden vaivaamille maille. Äestäessä kivennäismaata tulee esille humuksen alta. Tavoiteltava muokkauksen maksimisyvyys on 10 cm. Äestys tehdään metsätraktoriin liitettävillä muokkauslautasilla. Äestyskoneeseen liitettävällä kylvölaitteella voidaan tarvittaessa levittää myös siemenet.
Mätästyksessä tehdään kohoumia taimien istutusta varten. Laikkumätästyksessä pintamaata vedetään pitkiksi 10-20 cm:n paksuisiksi kohoumiksi ja ne tiivistetään. Menetelmä soveltuu kuusen, männyn ja koivun viljelyalueille kivennäismailla. Kääntömätästyksessä kivennäismaa käännetään mättääksi samaan kuoppaan, josta maa on otettu, jolloin humus jää kuopan pohjalle. Menetelmä soveltuu männyn viljelyalueille turvemailla sekä kuusen ja koivun istutusalueille, jotka eivät kärsi vedestä.
Ojitusmätästyksessä kaivetaan matala oja, jonka maa-aines siirretään laakeisiin 20-30 cm korkeisiin mättäisiin. Mättäitä ei tiivistetä. Kyseinen muokkausmenetelmä soveltuu parhaiten veden vaivaamiin soistuvien kankaiden ja turvemaiden muokkaukseen.
Säätöaurauksessa voidaan säätää muokkausjäljen syvyyttä ja leveyttä. Aurausvakojen syvyys jätetään alle 25 cm:n, jotta maata ei muokata tarpeettoman paljon. Säätöaurausta käytetään Pohjois-Suomen soistuneilla, tiivispohjoisilla sekä paksukunttaisilla, verraten viljavilla mailla.
Kulotus ja sen yhteydessä tehty kevyt maanpinnan muokkaus on hyvä yhdistelmä maaperän hoitoa, maanpinnan käsittelyä ja luonnonhoitoa. Kulotus sopii moreenimaiden kuusikoiden uudistamiseen tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Kulotuksessa vapautuu ravinteita puiden käyttöön ja maan happamuus vähenee. Kulotetut alueet uudistetaan yleensä kylväen männylle.
Luontainen uudistaminen
Männyn luontainen uudistaminen sopii kuivahkoille ja sitä karummille kankaille sekä vastaaville puolukka- ja varputurvekankaille. Siemenpuuhakkuussa jätetään 50-100 kpl/ha hyvälaatuisia mäntyjä metsikön suurimpien puiden joukosta. Pienialaisilla uudistusaloilla voidaan käyttää myös hyväksi pelkkää reunametsän siemennystä. Uudistusala äestetään tai laikutetaan kuivaa kangasta ja sitä karumpia kankaita lukuun ottamatta. Turvemaille suositellaan laikutusta. Siemenpuut poistetaan heti kun alue on taimettunut. Joskus harvahkon männikön alle syntyy luontaisesti männyn taimikko. Jos alikasvos on riittävän tiheää ja hyvälaatuista, poistetaan ylispuina olevat männyt ja kasvatetaan taimikko luontaisesti syntyneestä alikasvoksesta.
Kuusen luontaisen uudistamisen menetelmiä ovat suojuspuuhakkuu ja kaistalehakkuu. Suojuspuuhakkuussa metsikköön jätetään 100-300 kuusi-koivu-mänty sekapuustoa hehtaarille. Alueella pitäisi olla merkkejä hyvästä taimettumisesta, jota suojuspuuston siementäminen täydentää. Suojuspuut poistetaan, kun alue on taimettunut.
Kaistalehakkuussa metsää hakataan enintään 50 metriä leveä kaistale, joka muokataan. Siemennys tapahtuu reunametsän avulla. Kivennäismailla kuusen luontainen uudistaminen on hyvin epävarma menetelmä, mutta viljavilla turvekankailla onnistumisen edellytykset ovat paremmat. Kuusen hyvä siemensato on myös edellytyksenä uudistumisen onnistumiselle. Kuusi uudistuu luontaisesti myös alikasvoksena. Kehityskelpoisia kuusialikasvoksia on usein lehtipuuvaltaisen puuston alla varsinkin turvemailla ja joskus myös lehtomaisilla kivennäismailla. Kehityskelpoinen alikasvos vapautetaan ylispuut poistamalla.
Uudistaminen viljellen
Metsän uudistaminen viljellen tapahtuu joko kylväen siemeniä tai istuttaen taimia. Mänty uudistetaan useimmiten kylväen. Kylvö sopii kuivahkoille ja kuiville kivennäismaille sekä puolukka- ja varputurvekankaille. Siemenet kylvetään muokattuun maahan joko käsin tai yhä useammin koneella. Koneellisessa kylvössä siemenet kylvetään äestyksen yhteydessä koneeseen liitetyn kylvölaitteen avulla. Kuusen kylvö on osoittautunut erittäin epävarmaksi menetelmäksi, joten sitä ei suositella.
Istutus tehdään muokattuun maahan. Mäntyä istutetaan maalajiltaan hienojakoiselle kuivahkolle kankaalle tai karkeajakoiselle tuoreelle kankaalle sekä vastaaville turvemaille. Kuusta istutetaan tuoreille kankaille ja sitä viljavammille maille sekä vastaaville turvemaille. Rauduskoivua istutetaan Etelä-Suomessa hienoja maalajeja lukuun ottamatta tuoreille ja lehtomaisille kankaille. Istutustiheys vaihtelee 1600-2500 tainta/ha puulajista ja alueen sijainnista riippuen.
Taimikon seuranta
Vastikään perustetun taimikon kehitystä on seurattava. Joissain tapauksissa täydennysviljely voi olla tarpeen, jos taimikkoon on jäänyt aukkopaikkoja. Viljavilla kasvupaikoilla saatetaan tarvita heinä torjuntaa taimien auttamiseksi. Ennen varsinaista taimikonhoitoa rehevillä kasvupaikoilla saatetaan joutua tekemään varhaishoitoa, jossa poistetaan kasvatettavia puita haittaava lehtipuustoa.
Metsänomistajan uudistamisvelvollisuus ja mahdollinen rahoitustuki
Päätehakkuun tekevällä metsänomistajalla on lakisääteinen uudistamisvelvoite. Taimikon perustamista koskevat toimenpiteet on saatettava loppuun kolmen vuoden kuluessa uudistushakkuun päättymisestä. Kun uudistuminen on varmistunut, toimitetaan Metsäkeskukseen erillinen taimikon perustamisilmoitus.
Metsänuudistamiseen on mahdollista saada valtion rahoitustukea kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) perusteella, jos hakkuiden tulot jäävät metsänomistajasta riippumattomista syistä hyvin pieniksi uudistamiskustannuksiin verrattuna. Tukea voi saada myös, kun viljely joudutaan tekemään myrsky-, lumi- tai muun luonnontuhon vuoksi.
