Taimikonhoito

Nuoren taimikon laatua parannetaan taimikonhoidolla. Oikein ajoitettu hoitotyö on puuston tiheyden ja puulajisuhteiden säätelyä. Näin lisätään kasvatettavien puiden kasvua ja nopeutetaan metsikön kehittymistä myyntikelpoiseksi ensiharvennuskohteeksi.

Työn voi tehdä itse tai teetättää ulkopuolisella. Raivaussahalla tehtävä työ on omatoimiselle metsänomistajalle oiva harrastus. Lisätietoa saat metsäkeskuksen hoitotyön kursseilta.

Rahoitustukea taimikonhoitoon

Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset tuet (Kemera) lisäävät metsänomistajien aktiivisuutta hoitaa metsiä. Metsänomistaja voi saada rahoitustukea, kun kriteerit täyttyvät. Jos metsänomistajalla ei ole ajan tasalla olevaa metsäsuunnitelmaa, tuki alenee 10 prosenttiyksiköllä.

Hyvän metsänhoidon suositukset sisältävät ohjeita taimikonhoidon ajoittamiseksi. Etelä-Suomessa työ tehdään havupuilla puuston pituuden ollessa noin 5 – 7 metrin pituudessa. Se on ensimmäinen pääpuulajin laatuun perustuva valinta. Puustosta poistetaan etukasvuiset, vaurioituneet ja huonolaatuiset puut.

Luonnonhoito taimikossa

Kilpailevat lehtipuut vesovat vähiten, kun kaadat ne juhannuksen ja heinäkuun lopun välillä. Usein työ käy kuitenkin sujuvammin lehdettömänä aikana.
Vähäistä lehtipuuvesakkoa on turha poistaa, jos se ei haittaa kasvatettavien taimien kehitystä ja tulevaa ensiharvennusta. Täydennykseksi voit jättää yksittäisiä muidenkin puulajien taimia aukkopaikkoihin.

Taimikoihin voit halutessasi jättää yksittäisiä siemenpuita, siemenpuuryhmiä, erikokoisia puita ja pensaita, jotka tuovat vaihtelua maisemaan. Havupuutaimikon sekapuustoksi on hyvä säästää havupuiden kasvua haittaamattomia hidaskasvuisia lehtipuita. Pensaat, lehtipuut ja kataja ovat tärkeitä metsäluonnon monimuotoisuudelle ja riistalle.

Haapa, raita, tervaleppä ja jalot lehtipuut ovat lukuisille eliöille välttämättömiä. Niiden rungoilla, lehdillä ja karikkeessa elää monia uhanalaisia lajeja, jotka eivät menesty muualla. Lehtipuusto lisää myös lahoavan puuaineksen määrää ja vähentää happamoitumista.

Älä ulota taimikonhoitoa kosteisiin painanteisiin, reunavyöhykkeille eikä muille puuntuotannollisesti huonokasvuisille paikoille. Kosteat painanteet, reunavyöhykkeet ja puuntuotannollisesti huonotuottoiset kuvion osat voit rajata taimikonhoidon ulkopuolelle. Käsittele purojen varret ja lähteiden lähiympäristöt sekä muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt varoen tai jätä ne kokonaan luonnon tilaan.

Kasvatettavien puuyksilöiden valinta

Männyn taimikko kasvatetaan nuoruusvaiheessa tiheydessä 4 000–5 000 runkoa/ha, jotta tulevasta tyvitukista saadaan hieno-oksaista. Istutustaimikoissa tarvittava lisätiheys saadaan siemensyntyisestä rauduskoivusta.

Hoida taimikko kasvupaikan mukaan 3–7 metrin pituudessa. Harvenna männyn kylvötuppaat kuitenkin jo 2–3 metrin pituudessa jättämällä pääsääntöisesti yksi tai tarvittaessa kaksi tainta kylvötuppaaseen.

Kuusi menestyy tuoreilla ja niitä viljavammilla kankailla. Se soveltuu kasvatettavana sekapuuna näitä karummilla kasvupaikoilla.
Varsinainen taimikonhoito kannattaa kustannussyistä ajoittaa 3–4 metrin pituuteen. Näin varhain tehtynä on mahdollista, että se joudutaan vielä uusimaan. Mahdollinen toinen taimikon harvennus korvaa yleensä ennen ensiharvennusta tarvittavan vesakon ennakkoraivauksen.

Etelä-Suomessa kuusivaltainen taimikko hoidetaan tiheyteen 1 600–1 800 runkoa hehtaarilla, ei kuitenkaan istutustiheyttä harvemmaksi. Jätä aukkopaikkoihin siemensyntyisiä, hyvälaatuisia rauduskoivuja. Pohjois-Suomessa taimikko hoidetaan 2 – 4 metrisenä tiheyteen 2 000 – 1 800 tainta hehtaarilla.

Kuusen taimikkoon suositellaan jätettäväksi lievä koivusekoitus. Se ei vielä alenna metsikön tuottoa, mutta lisää luonnon monimuotoisuutta ja tuo vaihtelua maisemaan. Poista ne etukasvuiset koivut, jotka ulottuvat piiskaamaan kuusten latvoja.

Verhopuut suojaavat kuusen taimikkoa hallalta. Osa verhopuista voidaan kasvattaa harvassa kuusentaimikossa kuitupuiksi ja laadukkaimmat jopa tukkipuiksi.
Rauduskoivu on omiaan tuoreilla ja niitä viljavammilla kankailla joko pääpuulajina tai sekapuuna. Sekapuuna se lisää havupuutaimikon elinvoimaisuutta, luonnon monimuotoisuutta ja kuusikon puuntuotosta.

Rauduskoivikot ovat yleensä istutettuja mutta myös kylväen saadaan hyviä rauduskoivikoita. Ne suositellaan harvennettaviksi 4 - 7 -metrisinä. Harvennuksessa jätetään noin 1 600 runkoa hehtaarille.

Rauduskoivikko kasvatetaan taimikkovaiheessa suhteellisen tiheänä. Koivikkoa ei pidä päästää kuitenkaan riukuuntumaan liiaksi ennen ensiharvennusta, koska tällöin kasvu tyrehtyy ja lumituhojen riski kasvaa. Toimenpiteet tehdään valtataimille kasvutilaa muodostaen.

Hieskoivikot suositellaan kasvatettaviksi 5 - 8 metriin asti alkuperäisessä tiheydessä, jolloin harvennuksessa jätetään hehtaarille 2 000 - 2 500 puuta.

Haapa menestyy pääpuulajina lehtomaisilla kankailla ja sopii sekapuuksi kuusen ja koivun taimikoihin. Harvenna haavikko 6 - 8-metrisenä tiheyteen 1 600 - 2 000 kpl/ha.
Hybridihaapa sopii viljeltäväksi alueilla, jossa vesitalous on kunnossa. Istutustiheys on harva, 1 200 -1 600 tainta hehtaarilla. Laatutukin kasvatuksessa suositellaan vesataimikon harvennusta viimeistään 4-metrisenä tiheyteen 1 800 - 2 000 kpl/ha.
 
Lehtikuusi sopii parhaiten tuoreille ja niitä paremmille kankaille, joiden vesitalous on kunnossa. Harvenna lehtikuusikko 4 - 7 -metrisenä tiheyteen 1 300 kpl/ha, Pohjois-Suomessa 2 – 5-metrisenä tiheyteen 900 - 1 000 kpl/ha.

Tervaleppä menestyy kosteina pysyvillä rehevillä mailla, jossa veden virtausta ja pintavaihtelua esiintyy. Tervaleppätaimikon tiheydeksi suositellaan 1 600 -2 000 tainta/ha. Tervalepikön ensiharvennus tehdään puuston ollessa
valtapituudeltaan 13 - 15 metriä.

Jalot lehtipuut (jalava, lehmus, saarni ja tammi) menestyvät niille ominaisilla Etelä-Suomen viljavilla kasvupaikoilla. Jalojen lehtipuiden taimikot kasvatetaan yleensä tiheinä. Tammen ja jalavan kasvatustiheys on 3 000 - 5 000 kpl/ha. Saarnitaimikko harvennetaan kahdessa metrissä niin, että puita on 2 500 kpl/ha.

Viivästynyt taimikonhoito omatoimisesti

Nuoren eli toisen kehitysluokan kasvatusmetsän hoidat raivaus- tai moottorisahalla harventaen, jos metsä on jäänyt liian tiheäksi ja alkanut riukuuntua. Etenkin energiapuun korjuussa vaihtoehtona on kaatokahvallinen moottorisaha. Työ on taimikonhoitoa työläämpää ja kalliimpaa.

Kaatokahvallinen moottorisaha soveltuu parhaiten rinnankorkeusläpimitaltaan
3 - 10 cm:n karsimattoman energiapuun korjuuseen. Kaatokahva on moottorisahaan asennettava lisälaite, joka mahdollistaa sahaamisen selkä suorana.

Kaatokahvoja käytettäessä työmenetelmänä on siirtelykaato, jossa hyödynnetään puun kaatumisliike siirrettäessä runkoja haluttuun paikkaan. Tartu runkoon heti kaatosahauksen jälkeen. Siirtosuunta on yleensä kaatumissuuntaa vastaan.
Kasaa kaadetuista puista muodostuvat kouraisutaakat hieman lomittain toistensa päälle, jotta puista jää mahdollisimman suuri osa irti maasta. Aluspuita ei käytetä.
Koska kaatokahvoilla pystyy sahaamaan yhdelläkin kädellä, pienet rungot voit siirtää toisella kädellä kasaan hyvin jouheasti.