Päätehakkuu

Kannattavassa metsätaloudessa puusto uudistetaan, kun puun tilavuuskasvu on tyrehtynyt ja lisäkasvatus ei ole enää kannattavaa. Päätehakkuu on metsänomistajalle sadonkorjuuta ja hakkuutulot ovat suurimmillaan. Supistuva vihreä latvus ja vuosikasvujen hiipuminen kertovat puuston kasvun hidastumisesta.

Metsälaki määrittelee metsän uudistamiskypsyyden rajat, jolloin päätehakkuun voi toteuttaa. Kriteerejä ovat puuston keskiläpimitta tai ikä, joista puuston järeystunnus eli keskiläpimitta on ensisijainen. Myös uuden metsän perustaminen päätehakkuun jälkeen on lakisääteinen velvoite.

Etelä-Suomessa tuoreen kankaan kuusikko suositellaan uudistettavan 26-30 senttimetrin keskiläpimitassa tai 70-90 vuoden iässä. Hieskoivikon voi uudistaa jo 50 vuoden iässä. Kuivan kankaan männikön uudistamisen aika on 22-26 senttimetrin keskiläpimitassa. Väli-Suomen ja Pohjois-Suomen puustolla on omat suosituksensa. Erityissyistä voidaan metsä uudistaa jo ennen suositusten alarajoja esimerkiksi puuston huonolaatuisuuden tai sairauden perusteella. Myös maankäyttömuodon muuttuessa metsä voidaan hakata pois ennen suositusrajoja.

Uudistamispäätökseen vaikuttavat metsänomistajan omat tavoitteet sekä taloudelliset ja biologiset näkökohdat. Viimeisten kasvatusvuosien toivotaan lisäävän puuston tukkipuuosuutta. Samalla esimerkiksi kuusella puuston ikääntyminen lisää tyvilahon riskiä ja kohottaa tyvilahoisuutta. Varhainen uudistaminen lyhentää kiertoaikaa ja tällöin päästään uuden metsän ensiharvennukseenkin aiemmin.

Metsätoimihenkilöltä saa tukea myös hakkuiden suunnitteluun. Metsänuudistaminen on kokonaisuus, joka kannattaa suunnitella hakkuuajankohdasta aina uuden metsän varhaishoitotöihin asti.

Ilmoitus Metsäkeskukseen

Hakkuutapa ja ajankohta ilmoitetaan Metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoituksella ja karttaliitteellä, mikä kohdentuu aina tietylle metsikkökuviolle. Usein sen täyttää metsänomistajan valtuuttama asiamies eli metsätoimihenkilö, joka toimittaa metsänkäyttöilmoituksen perille esimerkiksi sähköisesti. Ilmoituksen tulee olla perillä viimeistään 14 päivää ennen hakkuun aloittamista.

Hakkuualoista muodostuva leimikkosuunnitelma sisältää puustotietojen arvioinnin lisäksi ympäristöohjeita. Alueelle jätetään säästöpuita, jotka ylläpitävät monimuotoisuutta. Parhaita ovat lehtipuut, erityisesti haapa. Säästöpuut jätetään mieluiten ryhmiin. Metsälain perusteella suojellut pienialaiset metsälain erityisen arvokkaat elinympäristöt ns. Mete-kohteet rajataan pääosin hakkuiden ulkopuolelle.

Lakikohteiden vieressä oleva reunametsien muodostuma lähiympäristö käsitellään niin, etteivät metsälakikohteiden ominaispiirteet vaarannu. Vesistöjen rannoille jätetään suojavyöhyke eli käsittelemätön tai varovaisesti käsitelty pienpuustoinen, pensaikkoinen ja muokkaamaoton lähialue, joka estää kiintoaineiden ja ravinteiden huuhtoutumia vesistöihin.

Päätehakkuun tekevällä metsänomistajalla on myös lakisääteinen uudistamisvelvoite. Elinkelpoinen taimikko on saatava aikaan Etelä-Suomessa kolme vuotta hakkuun päättymisestä tai viisi vuotta hakkuun aloittamisesta. Kun uudistuminen on varmistunut, toimitetaan Metsäkeskukseen erillinen taimikon perustamisilmoitus kuviokarttoineen.