Päätehakkuu

Kannattavassa metsätaloudessa puusto uudistetaan, kun puun tilavuuskasvu on tyrehtynyt ja lisäkasvatus ei ole enää kannattavaa. Uudistamispäätökseen vaikuttavat metsänomistajan omat tavoitteet sekä taloudelliset ja biologiset näkökohdat. Viimeisten kasvatusvuosien toivotaan lisäävän puuston tukkipuuosuutta. Samalla esimerkiksi kuusella puuston ikääntyminen lisää tyvilahon riskiä ja kohottaa tyvilahoisuutta. Varhainen uudistaminen lyhentää kiertoaikaa ja tällöin päästään uuden metsän ensiharvennukseenkin aiemmin.

Metsälaki määrittelee metsän uudistamiskypsyyden rajat, jolloin päätehakkuun voi toteuttaa. Kriteerejä ovat puuston keskiläpimitta tai ikä, joista puuston järeystunnus eli keskiläpimitta on ensisijainen. Myös uuden metsän perustaminen päätehakkuun jälkeen on lakisääteinen velvoite.

Etelä-Suomessa tuoreen kankaan kuusikko suositellaan uudistettavan 26-30 senttimetrin keskiläpimitassa tai 70-90 vuoden iässä. Hieskoivikon voi uudistaa jo 50 vuoden iässä. Kuivan kankaan männikön uudistamisen aika on 22-26 senttimetrin keskiläpimitassa. Väli-Suomen ja Pohjois-Suomen puustolla on omat suosituksensa. Erityissyistä voidaan metsä uudistaa jo ennen suositusten alarajoja esimerkiksi puuston huonolaatuisuuden tai sairauden perusteella. Myös maankäyttömuodon muuttuessa metsä voidaan hakata pois ennen suositusrajoja.

Siemen- ja suojuspuuhakkuut

Siemenpuuhakkuu ja suojuspuuhakkuu ovat luontaiseen uudistamiseen tähtääviä hakkuutapoja. Luontaiseen uudistamiseen tähtäävät hakkuut kannattaa ajoittaa hyvien siemensatovuosien mukaan. Yksi hyvä satovuosi ei vielä riitä, tarvitaan useampia hyviä siemenvuosia peräkkäin. Luontaisen uudistamisen yhteydessä tarvitaan myös maanmuokkausta. Vain karuimmilla karukkokankailla maanmuokkaustoimenpiteitä ei aina tarvita, mutta tasaisimmat ja täystiheät taimikot saadaan muokkauksen seurauksena.

Siemenpuuhakkuussa valitaan terveitä, hyvälaatuisia ja hyvälatvuksisia valtapuita siemenpuiksi 20 – 100 puuta hehtaaria kohti. Kun uudistusala on taimettunut, siemenpuut poistetaan. Parhaiten siemenpuiden poisto onnistuu taimien ollessa lumen suojassa talvella.

Kuusen luontainen uudistaminen suojuspuumenetelmällä on monivaiheinen ja kivennäismailla epävarma menetelmä. Uudistaminen aloitetaan jo kymmenen vuotta ennen päätehakkuun vaihetta ja puusto väljennetään harvaan 500 rungon tiheyteen hehtaarilla. Jos alueelle syntyy elinvoimainen ja kasvukykyinen kuusen taimikko voidaan varsinainen suojuspuuhakkuu tehdä. Alueelle jätetään hyvälaatuisia suojuspuita noin 100 – 300 hehtaarille. Suojuspuiden poistovaiheessa alle syntynyt kuusentaimikko vaurioituu aina hakkuussa, nuoressa taimikossa täytyy siis olla taimien särkymävaraa.

Avohakkuun jälkeen uudistusalalle yleensä istutetaan taimet, mutta osan kuviosta voidaan olettaa uudistuvan luontaisesti reunametsän siementämänä. Kaistalehakkuu on luontaisen uudistamiseen tähtäävä hakkuutapa, mikä tehdään kaistaleittain, jolloin ympäröivien puiden siemennys riittää kattamaan uudistettavan alan. Hakkuukaistaleen leveys on havupuilla noin 50 metriä ja koivuilla 100 metriä siementävästä reunametsästä. Mikäli kasvupaikalle sopivaa, siementävää ja laadukasta reunametsää on uudistamisalan molemmin puolin, hakkuukaistaleen leveyden voi kaksinkertaistaa. Hakkuutapaa käytetään lähinnä Pohjois-Suomessa kangasmailla ja Etelä-Suomessa rehevillä turvemailla esim. korpinotkelmissa.

Metsäammattilaiselta saat tukea hakkuiden suunnitteluun. Metsänuudistaminen on kokonaisuus, joka kannattaa suunnitella hakkuuajankohdasta aina uuden metsän varhaishoitotöihin asti.

Luontokohteiden huomiointi

 Hakkuualoista muodostuva leimikkosuunnitelma sisältää puustotietojen arvioinnin lisäksi ympäristöohjeita. Alueelle jätetään säästöpuita, jotka ylläpitävät monimuotoisuutta. Parhaita ovat lehtipuut, erityisesti haapa. Säästöpuut jätetään mieluiten ryhmiin. Metsälain perusteella suojellut pienialaiset metsälain erityisen arvokkaat elinympäristöt rajataan pääosin hakkuiden ulkopuolelle.

Lakikohteiden vieressä oleva reunametsien muodostuma lähiympäristö käsitellään niin, etteivät metsälakikohteiden ominaispiirteet vaarannu. Vesistöjen rannoille jätetään suojavyöhyke eli käsittelemätön tai varovaisesti käsitelty pienpuustoinen, pensaikkoinen ja muokkaamaoton lähialue, joka estää kiintoaineiden ja ravinteiden huuhtoutumia vesistöihin.

Päätehakkuun tekevällä metsänomistajalla on myös lakisääteinen uudistamisvelvoite. Elinkelpoinen taimikko on saatava aikaan Etelä-Suomessa kolme vuotta hakkuun päättymisestä tai viisi vuotta hakkuun aloittamisesta.

Uudistamishakkuusta on ilmoitettava Metsäkeskukseen 14 vuorokautta ennen hakkuun aloittamista. Perustamistoimenpiteet on ilmoitettava taimikonperustamisilmoituksella.