Oikeudet ja velvollisuudet
Omistamasi metsäkiinteistö on kiinteää omaisuutta. Metsäkiinteistöön kuuluu myös metsän kasvava puusto.
Metsänomistajana voit tehdä tilallesi metsäsuunnitelman, toteuttaa erilaisia metsänhoitotöitä ja päättää osallistutko esimerkiksi metsäsertifiointiin. Velvoitteita metsän hakkuuseen ei ole, mutta hakkuut ovat osa hyvää metsänhoitoa. Metsäkeskuksen itsenäinen viranomaistoiminto valvoo että metsälakeja noudatetaan metsätiloilla.
Käytännön ohjeistus metsänhoitoon ja –käyttöön löytyvät säännöllisesti päivitettävistä Tapion Hyvän metsänhoidon suosituksista. Ne ovat Metsäkeskuksen neuvonnan ja metsäsuunnittelun perusteena.
Nykyinen Metsälaki tuli voimaan 1997 ja koskee kaikkien omistajaryhmien metsiä. Kasvatushakkuu on tehtävä siten, että hakkuualueelle jää riittävästi kasvatuskelpoista puustoa. Uudistushakkuu saadaan toteuttaa vasta kun puusto on saavuttanut riittävän järeyden tai iän. Lisäksi laki rajoittaa monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen käsittelyä. Metsälaki velvoittaa myös perustamaan taloudellisesti kasvatuskelpoisen taimikon uudistushakkuun jälkeen.
Metsänomistajana sinun on huolehdittava siitä, että kaikista kaupallisista hakkuista on tehty metsänkäyttöilmoitus Metsäkeskukselle vähintään 14 päivää ennen hakkuuta. Ilmoituksen laatii yleensä leimauksen tehnyt tai puunostaja, joka lähettää ilmoituksen Metsäkeskukseen.
Uudistamisvelvoite on osa metsien kestävää käyttöä Suomessa
Metsälaki velvoittaa, että metsänomistajan on uudistamishakkuun jälkeen turvattava uuden taimikon synty hakatulle alueelle. Taimikon perustaminen tulee tehdä loppuun kolmen vuoden kuluessa uudistushakkuun päättymisestä. Perustamistöitä ovat muun muassa aluspuuston raivaus, maanmuokkaus, taimien istutus, kylvö sekä ruohon-, heinän- ja vesakontorjunta.
Töistä tulee tehdä metsäkeskukselle taimikon perustamisilmoitus. Vastuu ilmoituksen tekemisestä on metsänomistajalla. Taimikon perustamistoimenpiteiden lisäksi tulee tarvittaessa huolehtia taimikon täydennysistutuksesta tai -kylvöstä ja metsää luontaisesti uudistettaessa taimettumisedellytyksiä ylläpitävistä toimenpiteistä. Samoin tulee huolehtia aikaansaadun nuoren taimikon eloonjäämisen ja kehittymisen kannalta tarpeellisesta ruohon-, heinän- ja vesakontorjunnasta ja muusta jälkihoidosta.
Metsälaissa on määritelty metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt. Jos metsässäsi on tällaisia luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, niiden ominaispiirteitä ei saa muuttaa metsän käsittelyllä. Erityisen tärkeät elinympäristöt ovat monimuotoisuuden kannalta yleensä pienialaisia, joten ne kannattaa pääsääntöisesti rajata kokonaan käsittelyn ulkopuolelle.
Kasvatus- ja harvennushakkuussa, puustoa ei saa harventaa liian voimakkaasti. Kasvatettaviksi puiksi tulee valita ensisijassa hyväkasvuisia ja -laatuisia, ylimpien latvuskerrosten puita. Hakkuussa tulee välttää kasvamaan jäävän puuston vahingoittamista.
Lapin suojametsäalueella on metsien käyttöä säädelty tarkemmin metsärajan alenemisen estämiseksi.
Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta on säädetty rajoittamaan puutavaravarastoista ja myrskytuhoista kasvavalle puustolle muodostuvaa hyönteis- ja sienituhovaaraa.
Hirvieläinvahinkojen korvaamisesta säädetään riistavahinkolaissa.
Kestävän metsätalouden rahoituslaki määrittelee yksityismetsien metsänhoitotyöt, joihin on mahdollista saada valtion tukea tai halpakorkoista lainaa. Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa rahoitustukien käyttöä. Hankekohtainen tuki määräytyy työlajin ja metsän sijainnin perusteella. Rahoitustuki on vuoden 2012 alusta lähtien veronalaista ja sitä haetaan alueelliselta metsäkeskukselta. Valtion tukea ja lainaa voidaan käyttää toimenpiteisiin, joilla turvataan puuntuotannon kestävyys ja metsien biologinen monimuotoisuus. Lisäksi voidaan tukea metsäluonnon hoitohankkeita, kuten maiseman ja tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöitä.
Metsänhoitosuositukset
Hyvän metsänhoidon suositukset on tarkoitettu metsänhoidon peruslinjaukseksi kaikissa talousmetsissä. Metsänhoitosuositusten esittämiä menetelmiä suositellaan käytettäväksi metsäkasvatuksen eri vaiheissa. Metsänhoitosuositukset eivät velvoita metsänomistajaa, vaan ovat neuvoja hyvästä metsänhoidosta.
Suositukset perustuvat pitkäaikaiseen tutkimustietoon ja käytännöstä kertyneeseen metsänhoitokokemukseen. Metsänhoitosuositusten mukaisen metsien hoidon tavoitteena on metsälain minimitasoa korkeampi metsien tuotto ja suurempi varmuus metsäluonnon monimuotoisuuden säilymisestä.
Metsien hoitoon ja käyttöön liittyviä muita lakeja
Metsänhoitomaksu on veroluonteinen maksu, joka perustuu lakiin metsänhoitoyhdistyksistä. Verottaja kerää maksun ja tilittää sen metsänhoitoyhdistyksille.
Luonnonsuojelulaissa määritellään kohdesuojeluna suojellut luontotyypit, maisema-alueet ja suojellut pesäpuut. Luonnonsuojelulaissa säädetään lajisuojelusta, joka koskee rauhoitettuja ja uhanalaisia lajeja sekä erityisesti suojeltavia lajeja ja EU:n suojelemia lajeja. Luonnonsuojelulaissa määritettyjen uhanalaisten eläinten elinympäristöt tulee säilyttää. Näihin kuuluvat mm. liito-orava ja valkoselkätikka.
Laki yksityisistä teistä koskee kaikkia yksityisteitä, joihin muillakin kuin vain kiinteistönomistajalla on käyttöoikeus. Tietä, joka on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten, sanotaan metsätieksi.
Maankäyttö- ja rakennuslain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.
Vesilaki on Suomen laajin ympäristölaki. Siinä säännellään kattavasti eri vesienkäyttömuotoja. Vesilakia sovelletaan erilaisiin hankkeisiin ja toimintoihin, jotka jollain lailla liittyvät veteen ja veden käyttämiseen. Vesilaissa säädetään suojellut pienvesikohteet.
Ympäristönsuojelulaki säätelee ympäristön pilaantumista ja siihen liittyviä velvoitteita sekä määräyksiä. Laissa on säännöksiä maaperän, ilman ja vesien suojelusta.
