Muut hakkuut

Siemenpuuhakkuu ja suojuspuuhakkuu ovat luontaiseen uudistamiseen tähtääviä hakkuutapoja. Luontaiseen uudistamiseen tähtäävät hakkuut kannattaa ajoittaa hyvien siemensatovuosien mukaan. Yksi hyvä satovuosi ei vielä riitä, tarvitaan useampia hyviä siemenvuosia peräkkäin. Luontaisen uudistamisen yhteydessä tarvitaan myös maanmuokkausta. Vain karuimmilla karukkokankailla maanmuokkaustoimenpiteitä ei aina tarvita, mutta tasaisimmat ja täystiheät taimikot saadaan muokkauksen seurauksena.

Siemenpuuhakkuussa valitaan terveitä, hyvälaatuisia ja hyvälatvuksisia valtapuita siemenpuiksi 20 – 100 puuta hehtaaria kohti. Kun uudistusala on taimettunut, siemenpuut poistetaan. Parhaiten siemenpuiden poisto onnistuu taimien ollessa lumen suojassa talvella.

Kuusen luontainen uudistaminen suojuspuumenetelmällä on monivaiheinen ja kivennäismailla epävarma menetelmä. Uudistaminen aloitetaan jo kymmenen vuotta ennen päätehakkuun vaihetta ja puusto väljennetään harvaan 500 rungon tiheyteen hehtaarilla. Jos alueelle syntyy elinvoimainen ja kasvukykyinen kuusen taimikko voidaan varsinainen suojuspuuhakkuu tehdä. Alueelle jätetään hyvälaatuisia suojuspuita noin 100 – 300 hehtaarille. Suojuspuiden poistovaiheessa alle syntynyt kuusentaimikko vaurioituu aina hakkuussa, nuoressa taimikossa täytyy siis olla taimien särkymävaraa.

Avohakkuun jälkeen uudistusalalle yleensä istutetaan taimet, mutta osan kuviosta voidaan olettaa uudistuvan luontaisesti reunametsän siementämänä. Kaistalehakkuu on luontaisen uudistamiseen tähtäävä hakkuutapa, mikä tehdään kaistaleittain, jolloin ympäröivien puiden siemennys riittää kattamaan uudistettavan alan. Hakkuukaistaleen leveys on havupuilla noin 50 metriä ja koivuilla 100 metriä siementävästä reunametsästä. Mikäli kasvupaikalle sopivaa, siementävää ja laadukasta reunametsää on uudistamisalan molemmin puolin, hakkuukaistaleen leveyden voi kaksinkertaistaa. Hakkuutapaa käytetään lähinnä Pohjois-Suomessa kangasmailla ja Etelä-Suomessa rehevillä turvemailla esim. korpinotkelmissa.