Tietojen keruu
Metsävaratiedolla tarkoitetaan paikkatietoja, jotka kuvaavat metsiä sekä niiden hoitoa ja käyttöä. Metsän tietoja ovat muun muassa kasvupaikka, puusto, lakisääteisesti suojeltavat luontokohteet sekä muut erityspiirteet.
Metsävaratietoihin kuuluvat myös tiedot seuraavien viiden vuoden metsänhoidon tarpeista ja hakkuumahdollisuuksista. Nämä toimenpiteet ja niiden ajankohdat määritellään laskennallisesti kullekin metsikkökuviolle Tapion Hyvän metsänhoidon suositusten mukaisina. Metsikkökuvioille merkityistä toimenpide-ehdotuksista ja hakkuumahdollisuuksista voi suunnitella toimenpiteitä koko tilan näkökulmasta.
Kaukokartoitus on tehokasta tiedonkeruuta
Metsäkeskuksissa on käytössä uusi metsävaratiedon keruujärjestelmä, joka perustuu laserkeilaukseen, ilmakuvaukseen, koealamittauksiin ja kohdennettuun maastoinventointiin. Aikaisemmin vastaavat tiedot kerättiin silmävaraisesti maastossa arvioiden.
Laserkeilauksella saadaan kolmiulotteista tietoa metsän ja maaston rakenteesta. Keilaukset tehdään lentokoneesta noin kahden kilometrin korkeudesta. Tavoitteena on inventoida 1,5 miljoonaa hehtaaria yksityismetsiä vuosittain.
Uudella menetelmällä inventoitavat alueet ovat suuria, noin 100 000 hehtaarin kokoisia, puustoltaan yhtenäisiä alueita.
Inventoitavien alueiden valintaan vaikuttavat:
- Olemassa olevan metsävaratiedon ikä
- Inventoinnin tasainen alueellinen eteneminen
- Metsäkeskuksessa käytettävissä olevat resurssit
- Yhteistyömahdollisuus metsäkeskusten ja muiden kartoitusta tekevien toimijoiden välillä
- Inventointialueiden yhtenäisyys ja muoto
Kaksivuotinen prosessi varmistaa tiedon laadun
Alkuvaiheessa laserkeilauksesta kuluu noin 2 vuotta siihen, että tiedot on täydennetty, tarkistettu ja käsitelty hyödynnettävään muotoon.
Ensimmäisenä kesänä alueella tehdään ilmakuvaus ja laserkeilaus sekä mitataan koealat maastossa. Talvikaudella määritellään puustotiedot jokaiselle alueen ”hilaruudulle” ja niiden perusteella metsikön luonnollisia rajoja mukaileville kuvioille. Hilaruudut ovat 16 m x 16 m kokoisia alueita, joista inventointialue koostuu.
Toisen kesänä inventointia täydennetään. Maastossa käydään arvioimassa kohteet, joille uusi inventointimenetelmä ei ole tuottanut riittävän luotettavia tietoja. Tarkistettavia kohteita ovat pääasiassa taimikot ja alueelle epätyypilliset metsät. Syksyllä viimeistellään tiedot metsävaroista, metsien hoitotarpeista ja hakkuumahdollisuuksista.
Lisätietoa
Kaukokartoitusmenetelmästä antavat lisätietoa Metsäkeskuksen suunnittelupäälliköt.
