Rannikon metsiin vaikuttaa voimakkaasti ihmisen toiminta. Useiden lajien kannalta merkittävät viljavat lehtomaat ja ravinteikkaat suot ovat monin paikoin jääneet maa- ja metsätalouden tai rakentamisen jalkoihin. Maan kohoamisen vuoksi Pohjanmaan rannikon luonto elää jatkuvassa muutoksen tilassa ja kohoamisen seurauksena syntyviä ainutlaatuisia elinympäristöjä voidaan joutua varjelemaan liialliselta käytöltä ja kulutukselta.

Alueen metsä- ja kitumaista suojeltuja on 3 prosenttia, pinta-alaltaan yhteensä 28 250 hehtaaria. Sellaisia metsiä, joissa hakkuut ovat mahdollisia, mutta metsiä käytetään ensisijaisesti esimerkiksi virkistykseen on noin 2 808 hehtaaria. Tällaisia metsiä ovat esimerkiksi kansallispuistot ja virkistyskäyttöön varatut kaupunkien lähimetsät. Rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 5 008 hehtaaria.

Keinoja monimuotoisuuden lisäämiseen

Metsälaissa mainitut erityisen arvokkaat elinympäristöt on suojeltu metsätaloustoimilta. Rannikon alueen yksityismetsistä metsälakikohteita on kartoituksissa löydetty yhteensä 2 185 hehtaaria, 0,3 prosenttia yksityismetsien metsätalousmaan pinta-alasta.

Yksityisen metsänomistajan on mahdollista saada metsätalouden ympäristötukea korvauksena metsälakikohteen säästämisestä aiheutuvista tulonmenetyksistä. Yleensä ympäristötukikohde rajataan niin, että alue on metsälakikohdetta laajempi. Metsäkeskus tarjoaa määräaikaisia ympäristötukisopimuksia METSO-ohjelman kriteerien mukaisesti aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan.

Kiinnostus metsätalouden ympäristötukea kohtaan on kasvanut jatkuvasti sekä Etelärannikolla että Pohjanmaalla ja viime vuosina kysyntä on ylittänyt suojeluun varatut resurssit. Vuonna 2010 voimassa olevia ympäristötukisopimuksia oli 313 kappaletta, joista 69 tehtiin vuoden kuluessa. Yhteensä ympäristötukeen käytettiin valtion myöntämiä varoja 681 000 euroa ja tuettu pinta-ala kattoi 449 hehtaaria. Suurin osa kohteista on ollut pienvesien ympäristöjä ja vähäpuustoisia soita. Pysyvästä suojelusta kiinnostunut metsänomistaja voi kysyä vaihtoehdoista alueelliselta ELY-keskukselta.

Metsäkeskus myös suunnittelee ja toteuttaa luonnonhoitohankkeita. Hankkeet voivat olla monivuotisia ja ne rahoitetaan kestävän metsätalouden rahoitustuella. Tyypillisiä luonnonhoitohankkeita ovat elinympäristöjen kartoitus- ja ennallistamishankkeet, vesiensuojelu- sekä maisemanhoitohankkeet. Vuonna 2010 Rannikon alueella oli käynnissä 26 luonnonhoitohanketta ja niitä rahoitettiin yhteensä 206 000 eurolla.  

Lahopuusta pulaa talousmetsissä

Useat hyönteis- ja sienilajit ovat riippuvaisia kuolleesta puusta. Lahopuuta on Rannikon metsämaalla keskimäärin 4,9 kuutiometriä hehtaarilla. Tämä on huomattavasti vähemmän, kuin vanhoissa luonnontilaisissa metsissä ja siksi määrää kannattaakin pyrkiä lisäämään. Lahopuuta voidaan lisätä paitsi metsälakikohteet säästämällä, myös jättämällä hakkuualoille säästöpuita sekä antamalla tuulenkaatojen jäädä korjaamatta.

Tietolähde: Metsäntutkimuslaitoksen tilastopalvelu ja Suomen metsäkeskus