Pirkanmaalla on monipuoliset luonnonolot, koska maakunta sijaitsee keski- ja eteläboreaalisen kasvillisuusvyöhykkeen rajalla. Suurin osa Pirkanmaasta kuuluu Lounaismaahaan eli vuokkovyöhykkeeseen. Tämä vyöhyke on ilmastollisesti ja kasvistollisesti Pirkanmaan rikkainta aluetta, mikä näkyy rehevien lehtojen esiintymisenä (Etelä-Hämeen lehtokeskus). Järvi- Suomen vyöhyke tunkeutuu kiilana idästä Pirkanmaan keskiosaan. Vyöhykkeen metsätyypit ovat astetta karumpia kuin Lounaismaalla. Pohjois-Pirkanmaa kuuluu Suomenselän vedenjakaja-alueen eteläiseen kärkeen ja edustaa karumpaa Keski-boreaalista vyöhykettä. Tällä alueella kohtaavat eteläiset ja pohjoiset kasvilajit ja kasvillisuustyypit. Maisemallisesti suurin ero eteläisempään maakuntaan on soiden runsaus.

Pirkanmaan metsistä on suojeltu 18 000 hehtaaria eli kaksi prosenttia metsäalasta. Tiukasti lailla suojeltuihin alueisiin kuuluvat mm. kansallispuistot, soidensuojelu-ohjelmaan ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvat metsät. Näitä metsiä ei hakata eikä hoideta, palontorjunnasta kuitenkin huolehditaan. Kansallispuistoja on Pirkanmaalla kaksi: Seitseminen ja Helvetinjärvi.

Sellaisia metsiä, joissa varovaiset hakkuut ovat mahdollisia, mutta metsiä ensisijainen käytetään virkistykseen tai suojeluun, on 6000 hehtaaria. Tällaisia metsiä ovat esimerkiksi virkistyskäyttöön varatut kaupunkien lähimetsät.

Metsälaki suojelee arvokkaita kohteita kuten pienvesiä ympäristöineen

Metsälaki suojelee luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaat, ympäristöstään selvästi erottavat pienialaiset kohteet. Tyypillisimpiä metsälakikohteita ovat luonnontilaiset puronvarret  ja metsälammet rantoineen, pienet luonnontilaiset avosuot ja jyrkänteiden alusmetsät. Ne tulee hakkuu- ja muissa toiminnoissa säästää niin, että niiden arvo monimuotoisuuden kannalta säilyy. Metsälakikohteita on yhteispinta-alaltaan noin 4500 hehtaaria ja yhden kohteen koko on keskimäärin alle hehtaarin. Metsälakikohteiden kaltaisia, mutta luonnontilaltaan jo hieman muut-tuneita kohteita on liki 3000 hehtaaria. Nekin säästetään hakkuiden yhteydessä. Metsänomistaja, jonka maalla on metsälakikohde, voi saada ympäristötukea taloudellisten menetysten korvaamiseen. Yleensä ympäristötukikohde rajataan niin, alue on metsälakikohdetta laajempi. Ympäristötukipäätöksiä on vuosittain tehty noin 200 hehtaarin alalle ja yhden ympäristötuki-kohteen koko on ollut keskimäärin hieman yli kolme hehtaaria.

Luonnonhoitohankkeiden avulla palautetaan luonnontilaisuutta, suojellaan vesistöjä ja säilytetään monimuotoisuutta

Erilaisilla luonnonhoitohankkeilla voidaan palauttaa luonnontilaiset olosuhteet kohteille, joilta ne ovat hävinneet metsätaloustoimien johdosta. Tällaisia kohteita, joilla ns. ennallistamistöitä on Pirkanmaalla tehty, ovat lähteet ja suot. Vesiensuojelun parantamiseksi on laadittu suunnitelmia kunnostusojitusta ja maanmuokkausta silmällä pitäen. Yhteistyössä maanomistajien kanssa on useille puronvarsireiteille laadittu suunnitelmia, jotka turvaavat vesiensuojelun ja säilyttävät reunametsien monimuotoisuutta. Samoin talousmetsälehtoihin on myös laadittu monimuotoisuutta säilyttäviä metsäsuunnitelmia. Luonnonhoitohakkeisiin on käytetty vuosittain valtion kemera-rahoitusta keskimäärin 150 000 euroa.

Lisää kuollutta ja lahopuuta metsiin

Useat hyönteis- ja sienilajit elävät lahopuussa. Lahopuuta on metsämaalla keskimäärin 6 kuutiometriä hehtaarilla. Kuollutta puuta on talousmetsissä paljon vähemmän kuin vanhoissa luonnontilaisissa metsissä, mutta sen määrä on kuitenkin kasvamassa. Määrä kasvaa, kun uudistusaloille jätetään sertifioinnin mukaisesti säästöpuita, metsälakikohteet suojellaan eikä kaikkia tuulenkaatoja kerätä pois metsästä.

Uhanalaisia lajeja otetaan huomioon hakkuissa

Liito-oravan pesäpuut ja levähdyspaikat tulevat nykyisin lain perusteella säästettäviksi hakkuiden yhteydessä. Pirkanmaan metsäkeskuksella on ollut jo usean vuoden ajan käytössä luontokohde-rekisteri, josta metsänkäyttöilmoituksen tarkastaja näkee liito-oravan lisäksi 35 muun uhanalaisen lajin esiintymäpaikat. Ilmoitus uhanalaisen lajin esiintymisestä hakkuualueella tehdään maanomistajalle ja hakkaajalle ja tietyissä tapauksissa myös alueelliselle ympäristökeskukselle ennen hakkuun toteuttamista. Ko. lajien esiintymät ovat myös metsäsuunnittelijoiden, metsätienrakentajien sekä kunnostusojituksen suunnittelijoiden käytettävissä.