Keski-Suomen metsistä on suojeltu vajaat kolmetuhatta hehtaaria eli kaksi prosenttia metsäalasta. Tiukasti lailla suojeltuihin alueisiin kuuluvat mm. kansallispuistot, soidensuojeluohjelmaan ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvat metsät. Näitä metsiä ei hakata eikä hoideta, palontorjunnasta kuitenkin huolehditaan. Kansallispuistoja Keski-Suomessa on neljä: Isojärvi Kuhmoisissa, Leivonmäen kansallispuisto, Pyhähäkki Saarijärvellä ja Salamajärvi Kivijärven, Kinnulan ja Perhon raja-alueilla.

Sellaisia metsiä, joissa hakkuut ovat mahdollisia, mutta metsiä ensisijainen käytetään virkistykseen tai suojeluun, on myös noin 3000 hehtaaria. Tällaisia metsiä ovat esimerkiksi virkistyskäyttöön varatut kaupunkien lähimetsät. Myös moni maanomistaja on säästänyt osan metsästään, vaikka siitä ei ole erillistä korvausta maksettukaan.

Metsälaki suojelee arvokkaita kohteita kuten pienvesiä ympäristöineen

Metsälaki suojelee luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaat, ympäristöstään selvästi erottavat pienialaiset kohteet. Ne tulee säästää niin, että niiden arvo monimuotoisuuden kannalta säilyy.

Tyypillisimpiä metsälakikohteita ovat luonnontilaiset puronvarret ja metsälammet rantoineen, pienet luonnontilaiset avosuot ja jyrkänteiden alusmetsät. Metsälakikohteita on yhteispinta-alaltaan yli 2000 hehtaaria ja yhden kohteen koko on keskimäärin alle hehtaarin. Metsälakikohteiden kaltaisia, mutta luonnontilaltaan jo hieman muuttuneita kohteita on myös reilu 2000 hehtaaria. Nekin säästetään hakkuiden yhteydessä.

Metsänomistaja, jonka maalla on metsälakikohde, voi saada ympäristötukea taloudellisten menetysten korvaamiseen. Yleensä ympäristötukikohde rajataan niin, alue on metsälakikohdetta laajempi. Ympäristötukipäätöksiä on vuosittain tehty noin 200 hehtaarin alalle ja yhden ympäristötukikohteen koko on ollut keskimäärin hieman yli kolme hehtaaria.

Luonnonhoitohankkeiden avulla lisätään monimuotoisuutta

Metsäluonnon monimuotoisuutta voidaan lisätä myös luonnonhoitohankkeilla. Luonnonhoitohankkeilla on esimerkiksi korjattu vanhojen ojitusalueiden vesiensuojelua ja koulutettu metsäammattilaisia metson soidinalueen hoitamisessa. Luonnonhoitohakkeisiin on käytetty vuosittain valtion kemera-rahoitusta 100 000–170 000 euroa.

Talousmetsien kuolleen puun määrää pyritään lisäämään

Monet hyönteis- ja sienilajit ovat riippuvaisia kuolleesta puusta. Kuollutta puuta on  metsämaalla keskimäärin 3,0 kuutiometriä hehtaarilla. Kuollutta puuta on talousmetsissä paljon vähemmän kuin vanhoissa luonnontilaisissa metsissä, mutta sen määrä on kuitenkin kasvamassa. Määrä kasvaa, kun uudistusaloille jätetään säästöpuita, metsälakikohteet suojellaan eikä kaikkia tuulenkaatoja kerätä pois metsästä.