Etelä-Savon kokonaismaa-ala on 1,41 miljoonaa hehtaaria. Siitä metsätalousmaata on 1,24 miljoonaahehtaaria ( 88 %). Koko Suomen metsämaan pinta-alasta Etelä-Savossa on 6,0 %. Etelä-Savossa metsämaan osuus maa-alasta on suhteellisesti korkein koko maassa.

Entisiä kaskimaita

Etelä-Savon metsien historiassa merkittävä tekijä on ollut kaskikausi, joka jatkui vielä 1900-luvulle. Kaskeamisen jälkeen syntyi nuoria koivikoita ja männiköitä, joista suurelta osin koostuivat sadan vuoden takaiset metsät. Silloin valtaosa metsäpinta-alasta oli nuorehkoja puustoja ja yli 80-vuotiaita puustoja oli vain muutama prosentti pinta-alasta.

Hyvät maapohjat

Etelä-Savon metsämaiden puuntuottokyky muuhun Etelä-Suomeen verrattuna on keskimääräistä parempi. Tuoreita kankaita ja vastaavan kasvupaikkatyypin soita sekä sitä viljavampia metsämaita on yhteensä 81 %. Metsätalousmaista on kangasmaita 79 % ja soita 21 %. Kaikista soista on ojittamattomia noin yksi viidesosa.

Puusto lisääntyy

Etelä-Savon metsien puuston kokonaistilavuus on yli miljoonaa kuutiometriä. Se on lisääntynyt 1930-luvulta lähtien 1,8-kertaiseksi metsänhoito- ja perusparannustöiden ansiosta ja hakkuiden ollessa metsien kasvua pienempi. Eniten on lisääntynyt kuusen määrä, mikä johtuu lähinnä kuusen suosimisesta metsänuudistamisessa ja metsien luontaisesta kuusettumisesta. Männyn määrä on yli 1,5- kertaistunut ja myös lehtipuiden määrä on jonkin verran lisääntynyt. Koko maan puustosta on Etelä-Savossa 8,6 %.

Männiköitä eniten

Mäntyvaltaisia metsiä on runsas puolet koko metsäpinta-alasta. Kuusikoiden osuus on viime vuosina vähentynyt runsaiden hakkuiden takia. Kaikkein vanhimpien ikäluokkien osuus on lisääntynyt niin kuusikuin mäntyvaltaisissa metsissä. Koivikoiden ikärakenne painottuu nuoriin ikäluokkiin, sillä yli puolet koivikoista on alle 40- vuotiaita. Koivun kohdalla näkyy viime vuosien koivun suosiminen metsänuudistamisessa ja metsänhoidossa.