Harvennushakkuu

Puuston kasvuolosuhteita parannetaan harvennushakkuilla ja ne tuottavat tuloa metsänomistajalle.

Harvennustarvetta määritellään puuston vuosittaisen kasvun ja puuston yleisen kunnon perusteella. Metsänomistajan omat tavoitteet ovat osa päätöksentekoa. Metsälaki velvoittaa kasvatushakkuissa huolehtimaan jäljelle jäävän puuston kasvatuskelpoisuudesta. Käytännön ohjeistus löytyy Hyvän metsänhoidon suosituksista.

Metsänhoitosuositukset sisältävät harvennusmallit, joiden avulla metsänomistaja voi arvioida metsän harvennustarvetta, voimakkuutta ja hakkuukertymää. Puulajikohtaiset harvennusmallit on laadittu kasvupaikkatyypeittäin Etelä-, Keski- ja Pohjois-Suomeen. Ne pohjautuvat puuston valtapituuden ja puuston pohjapinta-alan mittaustietojen hyödyntämiseen. Mallit ohjaavat metsänomistajaa päätöksenteossa ajankohdan ja harvennusvoimakkuuden suhteen. Jäljelle jäävän puuston tulee olla vähintään harvennusmallin mukainen. Mallit turvaavat metsien kestävän käytön ja toimivat hakkuiden ohjenuorana.

Tyypillisesti harvennuksia tehdään noin 10 - 20 vuoden päästä ensiharvennuksesta. Tarve määräytyy myöhäisemmissä hakkuissa puuston tiheyden ja kasvuisuuden mukaan. Vuosikasvu hidastuu ja vihreän latvuksen osuus supistuu kasvutilan pienentymisen myötä. Tukkipuukokoista puusto on pääosin toisen harvennuskerran ollessa metsässä ajankohtainen.

Männikköä voidaan harventaa yhdestä kolmeen kertaan puuston elinkaaren aikana. Mänty hyötyy harvennuksen jälkeisestä kasvutilan lisäyksestä ja järeytyminen nopeutuu. Kuuselle nuoruusvaiheen voimakkaat harvennukset lisäävät voimakkaasti puuston kasvua, mutta ikääntyneen metsän myöhemmät harvennukset eivät tuo enää selkeää kasvulisäystä.

Rauduskoivu harvennetaan voimakkaasti ensiharvennuksessa. Rauduskoivun harvennuksessa jääville valtapuille on varattava riittävästi kasvutilaa. Koivikon kasvatuksessa suositellaan kahta harvennushakkuukertaa ennen päätehakkuuta.

Harvennustapa on yleisesti alaharvennus, jossa poistetaan kasvukilpailussa tappiolle jääneitä ja valtapuita pienempiä väli- ja lisävaltapuita. Yläharvennuksessa poistettavia puita ovat myös muita suuremmat yksittäiset valtapuut joita voidaan korjata hoidetuista ja tasaisista viljelymetsistä maksimissaan 100 runkoa hehtaarilta, toisen tai kolmannen harvennuksen yhteydessä. Kun jäljelle jäävän puuston laatua ei heikennetä harvennushakkuissa esimerkiksi juuristoa vaurioittamalla, harvennuksista saadaan tasaista tuloa metsänomistajalle puuston elinkaaren eri vaiheissa. Kiertoajan päätteeksi saadaan vielä päätehakkuutulo, joka on omistajalleen tuottoisin hakkuu.