Hankkeen tausta

Harjualueiden paahde-elinympäristöt ovat monimuotoisuudelle arvokkaita ja harvinaistuneita elinympäristöjä. Niitä esiintyy harjujen kaakon-lännen puoleisilla rinteillä. Paisteisilla harjurinteillä lämpöolot ovat äärevät ja vettä läpäisevä hiekkamaa kuivuu nopeasti. Paahde-elinympäristön kasvillisuus on yleensä aukkoista ja puusto harvaa. Paahde-elinympäristöjen paahteisiin ja kuiviin olosuhteisiin on erikoistunut omaleimainen lajisto. Useat paahdelajit ovat alkuperältään itäisiä arolajeja, jotka ovat levinneet maahamme viimeisen jääkauden jälkeen.

Harjumetsien paahde-elinympäristöjen määrä on vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä. Suurin uhkatekijä on umpeenkasvu, jota tehokas metsäpalojen torjunta ja lisääntynyt typpilaskeuma edesauttavat. Seurauksena paahde-elinympäristölajisto on taantunut. Suurin osa paahde-elinympäristöjen uhanalaisista lajeista kuuluu putkilokasveihin ja hyönteisiin.

Kaakkois-Suomessa on poikkeuksellisen paljon arvokkaita harjuelinympäristöjä ja potentiaalisia hoitokohteita. Jääkauden jälkeen idästä Suomeen Salpausselkiä pitkin levinneitä ja edelleen Kaakkois-Suomen harjumetsissä tavattavia lajeja ovat muun muassa hietaneilikka, idänkeulankärki ja kangasvuokko.

Hankkeen toteutus

Hanke aloitettiin vuonna 2007 kohteiden kartoituksella, maastoinventoinneilla ja metsänomistajakohtaisilla neuvotteluilla. Hankkeen alussa keskityttiin ensisijaisesti Natura 2000 -alueisiin. Ennakkoselvityksiä ja maastoinventointeja tehtiin yhteistyössä muiden tahojen kanssa (ympäristökeskus, luonnonsuojelupiiri, luontojärjestöt, Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti, metsäyhtiöt ja metsänhoitoyhdistykset). Maanomistajia tiedotettiin hankkeesta ja kohdeinventoinneista.

Yksityismailla hankkeeseen osallistuminen perustui maanomistajan vapaaehtoisuuteen ja hankkeeseen liittyvä neuvonta, suunnittelu ja mahdolliset luonnonhoidon toimenpiteet olivat maanomistajille maksuttomia. Paahde-elinympäristöt ovat usein pienialaisia, joten niiden hoito sopii hyvin maanomistajan vapaaehtoisen metsäluonnonhoidon kohteeksi. Harjumetsien paahdeympäristöjä hoidetaan poistamalla puustoa ja paljastamalla kivennäismaata, jolloin saadaan lisättyä rinteen avoimuutta ja paahteisuutta.

Hankkeessa hoidettiin yhteensä 8 kohdetta, joista 3 kohteelle hoitosuunnitelmat on laadittu yhteistyössä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion, SYKE:n asiantuntijoiden ja maanomistajien kanssa valtakunnallisessa yhteistyöhankkeessa, joka toimi vuosina 2006 – 2008.