Arvokkaat elinympäristöt

Metsälaki suojaa luonnontilaisena säilyneet, ympäristöstään erottuvat ja pienialaiset monimuotoisuudelle arvokkaat elinympäristöt eli metsälakikohteet talousmetsissä. Kohteita löytyy niin pienvesien läheisyydestä kuin taloudellisten toimenpiteiden ulkopuolelle jääneiltä alueilta kuten vähätuottoisilta kitu- tai joutomaaksi luokitelluilta kallioalueita.

Alueen olosuhteet muodostavat elinympäristön vaateliaan ja runsaan lajiston esiintymiselle tai olosuhteet ylläpitävät monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä, mikä ilmenee runsaana lahopuustona tai järeinä vanhoina puuyksilöinä.

Metsälaki velvoittaa säilyttämään sekä luonnontilaisten että luonnontilaisten kaltaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteet ja nämä alueet jätetään useimmiten talouskäytön ulkopuolelle.

Korvausta merkittävästä haitasta metsänomistajalle

Mikäli metsälain velvoitteen täyttämisestä aiheutuu metsäntuoton vähenemistä tai
muuta taloudellista menetystä, mikä ei ole vähäistä, Metsäkeskus myöntää hakemuksesta luvan toteuttaa hoito- ja käyttötoimenpiteet siten, että menetys jää vähäiseksi. Hakemus käsitellään Metsäkeskuksessa ennen toimenpiteeseen ryhtymistä.

Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisella ympäristötuella korvataan metsänomistajalle suojelusta aiheutuvia lisäkustannuksia tai tulonmenetyksiä, mitkä eivät ole vähäisiä. Vähäsen haitan tasoksi on määritelty 4 prosentin omavastuu.

Metsänomistaja voi selvittää Metsäkeskuksen metsäammattilaisen kanssa, onko hänen tilallaan oleva luontokohde ympäristötukikelpoinen. Metsäkeskus tai jokin muu metsällinen toimija voi laatia ympäristötukihakemuksen hakkuuarvolaskelmineen. Kohde voidaan merkitä tarvittaessa myös maastoon.

Monimuotoisuuden ylläpito on osa metsätaloutta

Metsäkeskuksen metsäsuunnitelmissa elinympäristökohteet näkyvät metsäsuunnitelmien kuvio kartoilla vuodesta 1997 alkaen, sitä ennen tehdyistä suunnitelmista voidaan löytää avainbiotoopeiksi määriteltyjä luontokohteita, mitkä voivat myös täyttää arvokkaiden elinympäristöjen sisältövaatimuksen. Metsänomistajan on syytä selvittää kohteet metsätilallaan jo ennen metsänhoitotoimenpiteitä ja hakkuita. Lisätietoa saa metsäammattilaisilta eri metsäorganisaatioissa, Metsäkeskuksen luonnonhoidon neuvojalta tai metsätaloustarkastajalta.

Metsälain 10 §:n ja asetuksen mukaisesti myös luonnontilaisen kaltaiset ja ns. muut arvokkaat luontokohteet on kartoitettu. Metsänomistajaa neuvotaan jättämään myös nämä kohteet luonnontilaisiksi ja talouskäytön ulkopuolelle.

Metsäsertifiointi on metsänomistajalle vapaaehtoinen laatujärjestelmä, joka sisältää lain vaatimusten lisäksi elinympäristöjä, jotka ylläpitävät metsien monimuotoisuutta.

Metsälain erityisen arvokkaat elinympäristöt

• lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt
• ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot
• rehevät lehtolaikut
• pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla
• rotkot ja kurut
• jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät
• karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat

Luonnonsuojelulaki suojaa metsäisiä luontotyyppejä (LSL 29 §), joista kolme on määritelty metsiin kohdentuviksi: jalopuumetsiköt, pähkinäpensaslehdot ja tervaleppäkorvet.

Metsäsertifioinnin mukaan turvattavat arvokkaat elinympäristöt

• tulvametsät
• metsäluhdat
• luonnontilaiset korvet
• letot Lapin läänin ulkopuolella
• paisterinteet
• supat
• luonnonsuojelullisesti arvokkaat vanhat metsät